Kuulustelua

Eilen tuli Tyyppi taas jutskailemaan pikaviestiin. Aikamme höpistyämme kysyin ihan pokkana, että mistä johtuu, että sen suhtautuminen muhun on muuttunut viime aikoina. Keskustelu meni referoiden about näin

minä: mistä johtuu, että sun suhtautuminen muhin on muuttunut viime aikoina
tyyppi: ai niinku millä tavalla?
minä: on se muuttunut jotenkin viileemmäks, eikö muka oo?
tyyppi: Okei .. no se voi johtua siitä kun en oikein tällä hetkellä uskalla päästää ketään lähelle
minä: pelkäätkö sä
tyyppi: pelkään että satutan sua
minä: ai miten?
tyyppi: Enkä mä halua sulle mitään pahaa
minä: äsken sä sanoit kylläkin että sä et uskalla päästää ketään sun lähelle
tyyppi: niin, en haluakaan päästää, en kaipaa mitään tunnemyllerryksiä mun elämään tällä hetkellä. Meillä on ollut kivaa ku ollaan tapailtu, mutta mä en halua mitään sen syvällisempää. Jos sä haluat itsellesi miehen niin mä olen väärä mies siihen rooliin .. olen pahoillani ..
minä: kyllä mä tiedän.

Ihan hyvä keskustelu ja meni aikalailla silleen miten mä ajattelinkin, eli kyllä mä sanoisin, että tosta on vedettävissä se johtopäätös, että se pelkää kuitenkin satuttavansa itsensä, vaikka käänsikin sen muhun. Sovittiin, että jatketaan samaan malliin, en myöntänyt, että oon vähän kyllä jo satuttanut itseni. Yritän ottaa kevyemmin, kun en mä ole vielä valmis siitä seksistä luopumaan, niin paljon juttuja on vielä kokeilematta, joita haluan hänen kanssaan kokeilla. Joo, kyllä mä tiedän, että tunteeton seksi onnistuu niin kovin harvalta naiselta ja että oon asettanut itseni aika vaikeeseen tilanteeseen henkisesti. No, katotaan kuin tämä menee ja kauanko mulla rahkeet riittää hajoomatta.