Lukijat

torstai 26. heinäkuuta 2012

Paska, helvetti ja perkele

Oho, johan tuli otsikko. Anteeksi. Mutta mä olen niin vihainen, pettynyt ja surullinen. Nyt mä keskityn, että saan kaikki mieltä painavat asiat järjestyksessä ja järjellisesti ulos:

1. Ystävän miesystävä. Lähdettiin sunnuntaina ex-tempore avoautoilemaan. Tuuli hiuksissa ja silleen. Päädyttiin piipahtamaan baariin. Ystävän poika oli kuskina. No, baariin tuli sitten Ystävän miesystäväkin, se on sen kantapaikka, portsarina siellä joskus ollut. No, se ei sitten ollutkaan ok, että me hänen baariinsa mentiin vaan baaritiskin toisesta päästä meidän suuntaamme lähti "vitun lehmä". VITUN LEHMÄ! Mä en tiedä kumpaa se tarkoitti, mutta se oli siinä kohtaa ihan se ja sama. Mulle tai mun ystävälle EI sanota "vitun lehmä". Tein sen hyvin selväksi sille, ja varmaan muillekin baarin asiakkaille. Ystävä puolusteli "se nyt vaan on tommoinen kännissä" EI helvetti, ei helvetinhelvetti. Kävi mielessä, että se miesystävä tempasee mua turpiin, mutta otin riskin kuitenkin kun sitä siinä baaritiskillä ripitin. No, ei se kuulemma yleensä naisia lyö. Jee. Lähdettiin sitten "vitun lehmä"-toivotuksen saattelemina menemään. Minä tyylikkäästi polvistuin siinä eteisessä tavoilleni uskollisena. Mikä hitto siinä on, että yleensä pitää joka kerta olla perseellään tai polvillaan sen kerran. Argh.

No, seuraavana aamuna Ystävä oli sitä mieltä, että se heidän tarina oli sitten siinä, päivällä mieli oli muuttunut, illalla taas, ja tuota samaa rataa vedettiin pari päivää ja mä yritin tukea parhaani mukaan joka käänteessä. Mies oli kuulemma kovin katuvainen ja surkea. No daa, OIKEIN! Ystävä laittoi sille viestejä, soitti, odotti soittoa takaisin, ei sitä tullut. Koska se nyt alkoi näyttämään siltä, että molemmat haluaa toisensa, mutta mies ei vissiin uskaltanut ottaa sitä askelta kun Ystävä oli lähettänyt niin ristiriitaista ja välillä hyytävää signaalia. No, koska mä olen sen miehen facebook-kaveri niin pistin sille viestiä, että jos sillä on yhtään järkeä niin soittaa Ystävälle ja aika helvetin nopeesti. Ilmeisesti oli sitten soittanutkin kun nyt on kai kaikki kunnossa, tai siis sain pyynnön mennä kusettamaan Ystävän koiria kun itse on tuon miehen luona.

2. Inssimies. Olen jutellut pikaviestissä ja sähköpostilla Inssimiehen kanssa ja kivaa on ollut. Toissapäivänä meni neljään asti. Neljältä alkoi olemaan jo aika vakavia aiheita. Inssimiehellä on joku laastari, mihin sillä ei muutama viikko ollut tunteita. Mutta ilmeisesti se laastari on jotenkin isommassa osassa kuin se on myöntänyt. Neljän aikaan se oli taas jo ihan sekaisin kaikesta ja mentiin nukkumaan. Aamulla jatkettin sähköpostilla, kovin kovin vakavilla sähköposteilla. Illalla jatkettiin myös. Deal brakeriksi muodostui se, että mä en halua enää lapsia. Helvetti. No kun en mä halua enää! Perkele! Mutta Inssimies haluaa. Eikä sen takia halua mua vissiin sitten edes tavata. Ja mä olen madellut, vongannut ja tehnyt itseni naurunalaiseksi. Vaikka ei se kyllä ole mulle nauranut.

"Miks kaikki naiset ei ole yhtä empaattisia kuin sä? Jos mä jotain saisin toivoo, niin toivoisin sulle semmoisen miehen, joka sut ansaitsee. Nimenomaan sut pitää ansaita. Tottahan meissä kaikissa on huonoja puolia, mutta  sussa on niin paljon hyvää ja herkkää"

Auuuuh, itkin. Joo, onhan se helvetin kiva kun Inssimies toivoo mulle miestä, Tyyppikin esitti asian näin viikko sitten "mä ainakin toivon, että sä tapaat vielä joskus miehen keneen rakastut ja kaikkee... sä olet ansainnut sen :)"
Joo, onhan se hirveen kiva tietysti että mun elämän miehet toivoo mulle rakkautta.

No, Inssimiehen ja mun taru on lopussa. Olin kirjoittanut sille silloin sen hiljaisuusviikon aikana sähköpostin luonnoksiin aika tunnepitoisen viestin. Sellä se oli roikkunut, eilen sen lähetin. Mietin pitkään ja hartaasti, että onko reilua semmoista lähettää, mutta lähetin sen kuitenkin. Inssimies otti sen ihan hyvin ja mä sain mielenrauhan. End of story.

3. Ex. Mun synttärit on muutaman päivän päästä. Lapset haluaa ostaa mulle lahjan. Vaikka sanoin niille, että tekevät hienot kortit, se riittää hienosti. No, kuopus soittaa mulle itkien, että iskä sanoi että se ei lainaa äitin lahjaan senttiäkään rahaa ja itsellään ei ole yhtään rahaa. Ai jumalauta mä raivostuin! En tietenkään kuopuksen kuullen. No, mä järkkäsin sitten homman silleen, että isäni antoi kuopukselle rahaa ja homman luulin olevan ok. No arvatkaa oliko? Eipä ollut ei. Kuopus 9-v oli sitten käynyt lähikaupassa, ostanut suklaalevyn ja suklaapatukan ja syönyt ne molemmat yksin. Kerjännyt iskältä vielä sipsiä päälle. Sitten olikin tullut maha kipeeksi ja katumus iskenyt. Ja asia paljastui.

Exän kanssa sitten puitiin asiaa fb:n pikaviestissä ja siihen sitten vedettiin talon remontoiminen, mahdollinen alhainen myyntihinta (mulle alkaa olemaan kohta ihan sama millä hinnalla se menee), ero, juhliminen ja puuttuneet kosketukset parisuhteen aikana. Joo, oli helvetin hieno ja fiksu keskustelu. Not.

Inssimiehen kanssa jutskaamisen jälkeen päätin, että tänään vedetään kalsarikännit kynttilän valossa ja itketään. Olihan noita aiheita sitten mitä itkeä. Olin exän kanssa keskustellessani jo hiukkasen herkässä mielentilassa. Hyvin irtosi sitten itku, vähän liian hyvin. Ehdin miettiä siinä henkeä haukkoessani, että mitä jos mä nyt tähän hyperventilointiin pyörryn, heräänkö mä itse semmoisesta. Mietin että onko mulla paperipusseja, mietin ja mietin ja pling. Olin ostanut ovirakennusprojektiin ruuveja ja ne tuli paperipussissa. Eli homma ratkesi sillä enkä pyörtynyt. Hienoa. Katsokaa nyt, pärjäänhän mä yksin :).

Poistin nettitreffiprofiilin eilen, olkoon nyt tauolla toi sekoilu. Ehkä.

Jotain hyvääkin, kissa sai 4 pentua pari päivää sitten :). Perhe voi toistaiseksi hyvin.

1 kommentti:

  1. Olen ollut vähän laiska blogi-ihminen viime aikoina, ja siksi vasta nyt ehdin katsastamaan tänne. Ja voi vitsi! Niin sitä on ajatellut, että on ihan yksin omien ajatustensa ja tunteittensa kanssa, mutta katsos, on meitä muitakin! Hyvin helpottavaa!

    Menee vertaistukiverkostoni ykköseksi välittömästi blogisi! :)

    VastaaPoista