Lukijat

perjantai 17. elokuuta 2012

Kesä meni ja mitä jäi käteen?

Syksy on tullut. Keväällä ajattelin, että tästä tulee elämäni kesä, mutta ei tullut. Olen pettynyt kesän antiin. Okei, asuin ensimmäisen kesän omassa, ihan omassa talossa. Se on yksin mun, olen alkanut tajuta sen pikkuhiljaa. Asunut omassa talossa ilman suihkua, selviten ja pärjäten. Minä itse. Petyin tässä kesässä siihen, että en saanut viettää Ystävän kanssa niin paljon aikaa kuin olisin halunnut. Eli käytännössä olen mustasukkainen sen miesystävälle. Niinhän se on. Mutta pitäähän mun olla iloinen toisen onnesta (joka tosin ei ole onnea kuin muutaman päivän kerrallaan, sitten taas itketään kun se on sika).

Niin, koko kesän odotin, että milloin kylppäri etenee. Että varmasti ihan kohta. Huomenna varmasti tulevat. No, eilen sitten toivat lattiavalukamat, jee! Ensi viikolla kuulemma ehkä saattavat valaa! Hienoa! Olen asennoitunut siihen, että joskus lähitulevaisuudessa valavat. Kuulemma jotain pikakamaa, joka kuivuu hetkessä. Ajattelivat, että mä en halua odottaa kuukausia sen kuivumista. Onpas ne ajattelevaisia! (Sarkasmia). Toivo siis elää jälleen.

Bilettää ei huvittanut kesällä oikeastaan ollenkaan. Muutaman kerranko käytiin? Silleen puolittain, ex tempore.

Case Inssimies. Hän on ollut kovin läsnä. Jutskataan päivittäin, siis työpäivittäin paljon, pikaisesti, muutamien rivien sähköposteja lentelee. Kymmeniä päivässä. Se on ihan rikki exästään. Ja mä terapioin ja tsemppaan sitä. Siitä on tullut mulle tärkeä ja musta sille. Se myöntää sen. Ja se tuntuu hyvältä. Mutta samalla kovin ärsyttävältä, koska se ei halua tavata. Ehkä se ei uskalla? Aika syviä tuntoja ollaan sen kanssa käsitelty. Mustasukkaisuutta on ilmassa. Mikä on vähintäänkin outoa ja Inssimies myöntääkin, että se on epäreilua. Inssimies tietää siis Tyypistä. Kerroin siitä ihan tasapuolisuuden vuoksi, koska silläkin on laastari. Ehkä osittain mustasukkaisuuttakin herättääkseni, myönnän, myönnän. Ja kun kuitenkin Inssimiehen ja mun välissä on vielä se lapsiasia, mä en halua lisää lapsia ja se haluaa omia lapsia. Että ei meistä mitään vois koskaan tullakaan. Korkeintaan ystäviä. Kai.

Kävin taas siellä lääkärissä, tällä kertaa oli vähän asiallisempi tyyppi, mutta käteen ei jäänyt taaskaan mitään. Lähete neurologille vain. En mä usko, että mussa mitään semmosta vikaa on, mutta mennään nyt sit ku käsketään. Eihän se ota jos ei annakaan, kai.

Hmm... sitten mulla on Terapiamies :D. Tuttu toisista kuvioista. Tuntee yhden semmoisen osa-alueen mun elämästä, josta en ole tännekään kirjoittanut. Liian vaikea ja mielipiteitä jakava asia. Mutta aika merkityksellinen kuitenkin jos kokonaisuutta ajattelee. Terapiamies sai mut sen tajuamaan, että ehkä se olikin se juttu, mikä käynnisti tän eroprosessin. Hänen kanssaan ollaan vaihdettu pitkiä ja syvällisiä sähköposteja. Annoin blogin osoitteen ja hän luki tämän läpi ja analysoi. Se oli mielenkiintoista, kovin mielenkiintoista! Ja ehkä se vielä jatkuukin, toivottavasti. Mietin kyllä tarkkaan, että uskallanko antaa osoitteen, mutta kyllä mä luotan. Ja kuitenkin hän on tuttu semmoisista asioista, jotka on kovin arkaluontoisia, että tiedän että ei ollut huono päätös. Vaikka hän tuntee äitininkin, tai siis on tavannut, ei ehkä voi sanoa, että tuntee kuitenkaan. Ollaan siis puhuttu kaikesta, äitisuhteestakin. Terapiamies pysyy puhtaasti terapiamiehenä, sitä ei panna :D.

Kesä siis meni enkä ole sen kokonaisempi kuin sen alussa. Ai niin, päätin että feikkiripsien aikakausi on ohi ja yritin saada ne pois. En ole vielä kokonaan onnistunut, eli on semmoinen kynitty kana-look, mutta kohti omia ripsiä olen menossa. Ajattelin, että hienommat ripset tekee musta onnellisemman, mutta ei niin käynyt. Parkkisakot sain vain niiden takia. Ehkä se on jotain kehitystä kuitenkin, että en koe tarvitsevani niitä enää? Ja se, että en ole pannut muita kuin Tyyppiä kuukauteen. Vaikka tilaisuuksia olisi ollutkin. Hmm... ehkä mä sittenkin olen vähän kehittynyt kuitenkin. Kyllä musta vielä hyvä tulee :)

2 kommenttia:

  1. Kiva kuulla taas sinustakin! :)

    Melkosen jännä tuo Inssimies-kuvio. Mielenkiinnolla odotan, mitä siitä vielä seuraa! Sitä odotellessa toivon, että syksystäsi tulee kesää perempi! :)

    VastaaPoista
  2. Tänä iltana oon itkeny Tyypin takii yhen vessapaperirullallisen ja Inssimies lohduttaa. Ei vittu. En usko että Inssimiehen kans tulee koskaan mitään. Mut toivossa on hyvä elää sanoi lapamato.

    VastaaPoista