Ukkosta ja teknisiä ongelmia

Ukkonen iski la-su-välisenä yönä ja pamautti modeemin ja telkkarin paskaksi. Joo, en tajunnut vetää töpseleitä irti. Tilasin uuden modeemin pikapikaa huutonetistä ja sain sen jo keskiviikkona. Yritin saada sitä toimimaan, ei onnistunut. Mokkula onneksi pelitti. Hermot meni niinkuin mulla aina jos on tietoteknisiä ongelmia. Jätin sen sikseen ja yritin eilen uudestaan. Sain homman etenemään kyllä, mutta toimimaan en saanut siltikään. Keskiviikkoisen ongelman sain siis ratkaistua. Mutta uusi ongelma tuli tilalle. Ja samalla sain sössittyä hommat silleen, ettei mokkulakaan enää toimi. Sit menikin sen verran pahasti herne nenään, että menin 20:30 nukkumaan.

Kävin eilen lääkärissäkin noitten muistiongelmien vuoksi ja oli ihan paska reissu. En tiedä mitä mä edes odotin. No, lääkäri rupes paukuttamaan "miksi"-kysymyksiä. Miksi olen eronnut, miksi lapset jää isälleen, miksi muutin niin kauas. Masentaako lasten jääminen isälleen. Miksi ei kokeiltu rakastajien ottamista avioliiton pelastamiseksi (siis oikeesti! Tommosen kysymyksen heitti). Mä menin niin hämilleni, että en melkein saanut sanaa suustani. Äh, öh, uh, noin alkoi about jokainen mun lause.
Lopputulema oli sitten se, että jouduin varaamaan uuden ajan parin viikon päähän omalle työterveyslekurille. (aha, mistä mä voin tietää mille lekurille mun ois pitäny se aika varaa, argh). Tekee jotain testejä kuulemma. Kehtasi ehdottaa mulle, että jos oisin masentunut. Painokkaasti kielsin asian. EN OO! Niin, ettäs tiedätte. Sanonko mä ton liian painokkaasti? Kiellänkö jotain? En tiedä. Mutta en mä nyt aio olla masentunut. Stressin voin myöntää, siihen saa luvan jäädä.

Eilen saatiin lastenvalvojakin varattua, syyskuussa mennään sitten sinne, pari päivää ennen kuin saa eron kakkosvaiheen pistää vireille.

Huh, onneks on perjantai...