Lukijat

lauantai 15. syyskuuta 2012

Avioeron kakkosvaihe

Nimet on paperissa, molempien, eli haetaan sitäkin yhdessä. Maanantaina pistän postiin. Allekirjoituksen pyytäminen ei aiheuttanut mitään keskustelua, tunteita, ei mitään. Vieläkään. No, en mä ajatellutkaan.

Onks tää ollut nyt oikea ratkaisu? Kyllä tää on. Vaikka tää "vapaus" ei olekaan ollut niin toimivaa kuin ajattelin. Keväällä meni helvetin lujaa, kesällä hyytyi ja nyt syksyllä on hyytynyt vielä enemmän. Ja tilalle on tullut ajatukset, että onks mulle ketään joka kohtelis mua silleen miten ansaitsen. Ja jota sais rakastaa. Ja joka rakastais mua takas. Ja jos ei ookkaan niin oisko sit ollut parempi olla taloudellisesti fiksussa ja ulkoisesti helpossa liitossa?

Tulipas tynkä blogipäivitys, mutta tyhjennyin näköjään henkisesti totaalisesti .

Kevennyksenä kerrottakoon, että viimeisen työpäivän "kunniaksi" pussailin työkaverini kanssa. Että en nyt ihan hyytynyt oo. Mutta se nyt oli vaan semmonen läksiäislahja tai jotain, eikä tuu koskaan johtamaan mihinkään. Parivuotinen jännite vaan purkautu. Tai no, jos totta puhutaan niin on purkautunut pari kertaa aikaisemminkin pussailun merkeissä.

1 kommentti:

  1. Vau!Sähän ajattelet ihan samoin,kun mä.Just tänään mietin miten tyhmä mä olinkaan,kun jätin sen taloudellisen turvan ja kuitenkin toimimattoman parisuhteen.Olishan sekin ollu tätä tyhjyyttä parempi.Ei olis ainakaan tarvinu joka ainoa päivä murehtia kaikesta tästä mistä nyt pitää.Olishan sitä voinu jatkaa helpostikin.Ei se jääminen mitään olis vaatinu mutta hitto tää lähteminen vaati ihan kaiken!Ja kaiken mä rikoinn ja hajotin oikeesti ihmisen takia joka jätti mut sekin tekstiviestillä.

    VastaaPoista