Lukijat

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Terapiaa

Tekee mieli kirjoittaa, mutta en tiedä mitä mä meinaan kirjoittaa. Katsotaan...

Aloitetaan vaikka Terapiamiehestä.

Terapiamiehen terapia on ollut mielenkiintoista, huumori- ja kyynelpitoista ja avartavaakin. Välillä lipsahtanut seksuaaliterapian puolellekin. Tiedän, että hänkin on saanut terapiasta jotain, ainakin ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua yhteen vähän rikkinäiseen ja hassuun päänsisälmykseen. Hän on yrittänyt auttaa mua Tyypin kanssa, tai siis kertonut niitä julmia totuuksia, mitkä mä itsekin tiedän. Autsauts välillä. On boostannut mun itsetuntoa ja yrittänyt saada mua pois kynnysmaton roolista. No, viime viikonloppuna sanoinkin Tyypille vastaan, jonka seurauksena herneet lenteli, mutta Tyypin mykkäkoulu kesti vain muutaman tunnin (hyvä, koska mä pelkäsin, että siitä voi tulla pitkäkin ja se olis ollut mulle tosi vaikeeta) Mutta ehkä se oli jotain edistystä, että sain sanottua, ettei mulle voi silleen puhua miten se mulle puhui. Tai no, tekstasi.

Mitähän muuta mä oon saanut tossa terapiassani selville... No, että olen kuulemma empaattinen, kaunis, hauska, söpö ja pervo. Ja mulla on huono itseluottamus. Eikä se sanonut noita ensimmäisiä ylisanoja iskeäkseen mua, vaan saadakseen mulle paremman mielen kun olin taas jossain kriisissä tai morkkiksessa. No joo, voihan se olla, että se tarkoittikin niitä oikeesti, mutta varmasti osa oli tota mun itseluottamuksen boostaamista. Ja joku kuitenkin ajattelee, että se yrittää mua jotenkin niin ei ei, siitä ei oo kyse.

Se pelkää, että tieto siitä, että se lukee mun blogia vaikuttaa mun kirjottamiseen, että en muka vois vapaasti kirjoittaa siitä mitään negatiivista, mutta tottahan mä voin jos musta siltä tuntuu :). Ei vaan oo siltä tuntunut, tai siis ole tullut negatiivisia fiiliksiä sitä kohtaan.

Se on ollut kauhean kärsivällinen, vaikka onkin välillä hakannut päätä virtuaaliseinään mun kanssa, yksi humalaterapiailta oli varmaan raskas kun mun siiderinen pää ei halunnut millään tajuta sitä, miksi mä hyväksyin Tyypiltä sen, että antoi itsestään vaan rippeitä mulle kun tavattiin. Ja mulle se oli siis muka ok ja Terapiamies yritti saada mua käsittämään, että ei se ole ok.

Oho, tästä tais tulla vahingossa Terapiamiehen ylistyskirjoitus, mutta ei se haittaa :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti