Exän kanssa ei onnistu kuin lapsellinen tyhjänpäiväinen vääntäminen. Mä en kyllä mielestäni ole aloitteentekijänä noissa riidoissa. Lähden kyllä helposti mukaan. Exällä on nyt jotenkin asenne mua kohtaan kovin kovin herkillä ollut sen jälkeen kun se sen Vosun kanssa on alkanut hengailemaan. Ettei vaan sillä olis jotenkin ristiriitaiset tunteet tilannetta kohtaan? No, ihan sama mulle.
Eilen oltiin saman hallituksen kokouksessa ja olipas vaivaannuttavaa. Ex ei sanonut montaakaan sanaa ja sen läsnäolo ärsytti mua. No, eipähän tarvitse enää sen yhdistyksen kokouksiin mennä kun mulla ei ole kohta enää ajokorttia. Sain eilen kameratolpan välähtämään, eikä ollut ensimmäinen, eikä toinenkaan kerta tänä vuonna. Mun eilinen päiväni oli niin paska, että kun illalla pääsin kotiin, olin ihan turta, mikään ei tuntunut miltään. Jutskailin Terapiamiehen kanssa kaikenlaista, mutta ei se oikein auttanut. Tuntui nin tyhjältä, kylmältä ja turralta. Kokeilin veistä ranteen sivuun, se tuntui, mutta ei siitä tullut kuin pintanaarmu, en mä kyllä muuta yrittänytkään, mutta se naarmukin oli työn ja tuskan takana. Mutta onpahan toikin nyt kokeiltu, ei helpottanut, eli ei ole mun juttu. En edes verta saanut tulemaan, liian paksunahkainen ja väärä kohtakin varmaan. Tyhmä veto, myönnän.
Väsyttää. Tekis mieli viedä se ajokortti heti kyttikselle, mutta luulen, että ei se niin toimi. En tiedä miten se toimii. Varmaan pitää odottaa jotain kutsua? En tiedä. Ei jaksa kiinnostaa juurikaan. Oikeestaan mikään.
Mutta arvatkaa mikä on hyvää tossa ajokortin menettämisessä? Ei tarvii mennä sinne veljen muijan sukubileisiin, eikä tarvii ajaa munan perässä minnekään, eli saa olla ihan rauhassa ilman. Ei tarvii oikeestaan tehdä yhtään mitään. No, olenhan mä ajanut huhtikuusta tähän asti 25000 kilsaa, eli onhan noita kilsojakin tullut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti