"Äiti arvaa mitä? Vosu tulee meille yöks ku se pääsee töistä kymmeneltä. Sit me pistetään aamulla pullataikina tulemaan ja sit me leivotaan Vosun kanssa korvapuusteja ja sit mä saan leipoo semmosen pitkulapullan. Sit me haetaan Piski Vosun äidiltä ja mä saan mennä mukaan. Vosu lupas kihartaa mun hiukset semmosil pitkuloilla. Sit me mennään ehkä sunnuntaina keilaamaan"
"Ai kuinka kivaa, teillä ei oo ainakaan tylsä viikonloppu" (vuodattaen hiljaisia kyyneliä toivoen että se ei kuulu äänestä)
Tuntuu niin pahalta, vaikka mä tiedän, että kivahan se on, että lapset tykkää Iskän uudesta. Mutta on kyllä sanottava, että tää on ottanut todella paljon tiukemmalle kuin mitä mä olisin ajatellut etukäteen.
Oisko se sitten kiva jos lapset ei tykkäis Vosusta? No ei tietenkään.
Mä tunnen itseni niin pieneksi, mitättömäksi ja huonoksi kun en osaa suhtautua tähän kuin aikuinen.
Tiedän ton tunteen, et on vaikea suhtautua ex puolison uuteen. Kyllä se varmasti ajan kanssa helpottaa, edes hitusen. Tsemppiä, sie oot vahva nainen!
VastaaPoistaSaat ajatella mielessäsi mitä haluat, kunhan et näytä sitä lapsille? Jos ihan kypsästi ajattelisi, niin eikös eropäätös ollut sinun, ettekä kovin riitaisesti eronneet, niin mikset soisi hänelle uutta onnea?
VastaaPoistaTulee aika, jolloin tapaatte, väistämättä kun ilmeiseti noinkin tiiviisti jo ovat yhdessä. Säilytä mieli avoimena, älä kerää ennakkoluuloja, vaikkei teistä ylimpiä ystäviä tulisikaan niin jo lasten takia on hyvä olla väleissä.
Lasten elämässä yksi mukava ja turvallinen henkilö lisää ei yhtään vähennä sitä rakkautta sinua kohtaan.
Joskus vaan on vaikeaa olla järkevä, silloin saa synkistellä, syödä suklaata ja vaipua epätoivoon ja itsesääliin. Noin tunniksi.
Kyllä se siitä. Auttaisko, jos lakkaisit blogissa ja mielessä kutsumasta vosuksi?
HannaHoo
Mä tiedän nuo kaikki järjellä. Eropäätös oli mun ja ei mulla ole oikeutta olla vittuuntunut. En tietenkään näytä sitä lapsille enkä exälle. Mutta mielessäni saan ajatella ja tänne purkaa.
VastaaPoistaTietty mua huolestuttaa se, että Vosu ensiksi kiinnyttää lapset itseensä ja sitten häipyy lasten elämästä ja sitten niille tulee suru. Sen tiedän, että exä sitä tuskin mihinkään potkii, sille kun näyttää olevan ihan sama. Ja onhan toki lääkärin palkka ja lääkärimuija aikamoinen statuspomppaus merkonomivaimosta.
Mielessäni en kutsu Vosua Vosuksi. Tuo Vosu oli vähän semmoinen humoristinen juttu, joka lähti yhden kaverin kutsuttua tyttöystäväänsä Vosuksi ja minä sitä kauhistelin. Mutta Vosu ei kuitenkaan joka paikassa tarkoitakaan samaa, eli täällä päin Vosu on ihan vain nainen. Toki tiedän että sillä on negatiivinen kaiku suurimman osan korvissa.
Mä tiedän ton tunteen ja jaan niin noi samat ajatukset sun kanssa.Ei tod ole helppoa,kun eksä löytää uuden kumppanin ja hänen elämänsä jatkuu.Ehkä jopa liiankin helposti(minun mielipiteeni).Minäkin vuodatan kyyneleitä hiljaa sisälläni,kun lapset kertovat uudesta ihanasta ihmisestä minulle juttuja.Ei kyllä naurata niin tippaakaan.En minäkään haikaile takaisin eksäni luo mutta niinä hetkinä tunnen sen miten minun elämäni on jämähtänyttä ja yksinäistä.
VastaaPoistaJa totta sekin,että tämä on sinun blogisi,sinun ajatuksesi ja sinun tunteesi eikä niistä mikään voi olla väärin.
Jaksamista.
Kiitos Annelise! Näitä fiiliksiä on varmasti vaikea tajuta jos ei satu elämään just samaa elämänvaihetta. Luulen että joskus tulen ihmettelemään näitä tekstejä ja häpeämäänkin, mutta tällä hetkellä tämä on täyttä todellisuutta.
VastaaPoistaKyllä tämä tästä vielä suttaantuu meillä molemmilla!