Viikonloppu meni, muuttokuorman sain perille. Perjantaina töiden jälkeen lähdin siis ajelemaan. Lauantaina purin. Lauantaina totesin myös, että se torstainen mömmövalinta oli huono, kovin rouhea lopputulos, eli siloitekauppaan. Siloitetta pintaan ja pakun palautus exälle sen kuivumista odotellessa. Lisää siloitetta illalla, opin sen, että hioa kannattaa vasta kun on aivan varma, että siloite on kauttaaltaan kuiva. Voitte siis kuvitella että siloite EI ollut kauttaaltaan kuiva. No, uuniin tulet niin hormi lämpes ja siloite kuivui. Sunnuntaina sitten raivolla maalaamaan, muurin väriksi tuli ruskea. Valkoista kaupasta olin ostamassa, mutta ruskean kanssa tulin kaupasta. Nainen olen siis :). Ajattelin että valkoinen uuni tulee paremmin oikeuksiinsa ruskealta taustalta.
Ekan maalikerroksen kuivumista odotellessa kantelin tiiliä ja hemmetinmoisia järkäleitä sisään. Veikkaan, että osa betonimurikoista painoi about 30 kiloa. Huhhuh. Käsivarret on kivoilla ruhjeilla. Maalasin lisää. Hyvä tuli, siis riittävän hyvä. Ei ammattilaistasoa, mutta riittävän hyvä mulle.
Pönttöuunimies tuli tänään asentamaan uunia. Päivässä se sen duunasi, reipas jannu. Saunamiehen laskukin saapui. Olin pelännyt tuota laskua ja olihan se about sitä suuruusluokkaa mitä pelkäsinkin. Iskä oli tuossa jo aiemmin kysellyt että onko lasku jo tullut ja tarviinko lainaks siihen rahaa. Ihana iskä. No, raavin saunamiehelle rahat kasaan tilien pohjilta ja sain laskun maksettua. Iskälle ilmoitin tekstarilla että lasku tuli ja sain sen maksettua. Iskä kysyi että tarviinko mä rahaa, että hän voi kyllä lainata, kunhan mä vaan kerron. Sit tulikin mulla itku, siis siitä kun iskä huolehtii. Omalla tavallaan. Meidän perheessä ei ole koskaan oikein näytetty tunteita eikä sanottu että rakastetaan. Mutta kyllä iskä on nyt tämän vuoden aikana osoittanut niin monella eri tavalla että se välittää musta ja auttaa kun mä vaan pyydän. Tässä taas nähdään se räikeä ero mikä mun äidin ja isän välillä on. Ja nyt mä vollotan täällä silmiä päästäni, taas. Surusta ja kiitollisuudesta. Ja ihan selvinpäinkin vielä vaihteeksi.
Vosu soitti tänään. Meidän ensikohtaaminen. Koitettiin sopia jotain kaupoista. Ei se tuntunut tajuavan mistään mitään, mutta sovittiin nyt alustavasti ens kuun alussa kaupanteko. Jotenkin kovin nöyrällä ja oksettavan yltiöystävällisellä asenteella se soitti. Onnistuin olemaan kai jotenkin asiallinen. Huh, no se on nyt ohi, siis se ensikohtaaminen. Livekohtaaminen tapahtuu varmaan sitten kaupanteossa.
Mä oon taas ihan helvetin väsynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti