Lukijat

lauantai 9. helmikuuta 2013

Sääliökännibloggausta

No niin, fiksua, not. Kännissä kuin käki, tippa linssissä, itsesäälissä velloen. Otin vähän kossua ja se rupes itkettämään. Katselin entistä taloani ja itkin. Mä rakastin sitä taloa. Mutta nyt se ei ole enää mun. Olis ollut niin paljon helpompaa jos sen olis ostanut joku ulkopuolinen, mutta ei. Taloa asuttaa ex ja Vosu. Good foor them. Kuka päätti, että se talo rakennettiin: mä, kuka päätti sisustusmateriaalit: mä. Kuka päätti rehut pihamaalle: mä. MÄ olen saanut tehdä KAIKKI vitun päätöksen koskien KOKO mun entistä elämää ja se SUUTUTTAA mua. Kukaan ei ole koskaan auttanut mua missään päätöksenteossa vaan aina olen saanut tehdä omat päätökseni. Exälle oli kaikki ihan sama ja nyt ei ole ketään kenen mielipidettä kysyä. No, mä osaan kyllä tehdä päätöksiä, ei siinä mitään. Mutta mä oon väsynyt ja mä haluisin, että joku pitäis musta huolta. Pitäis sylissä ja paijais.

Oikeestaan pointti miksi halusin kirjottaa oli se, että oon tajunnu, että mul ei oo oikeestaan ketään. Tyyppi ei haluu puhuu mistään vaikeemmista asiosta, Terapiamies vaan panee tyttöystäväänsä, Ystävä on suuttunu mulle kun luen muka rivien välistä loukkauksia. Great. Jooh, on mulla sentään  hiha mihin niistää, 3 senttiä drinkkiä jäljellä ja pari purkillista melatoniinia että saan nukuttua. Ai vittu mun elämä on loisteliasta.

Tekis mieli sanoo nyt Tyypillekin, että haistaa vittu paskan, mutta eiiih, enhän mä voi sitä suututtaa, een. Voi vittu. Siinäkin on yks saatanan itsekäs kusipää. Mut eiii, eihän sitä voi dumpata. On tässäkin saatana helvetin hyvä panosuhde, Tyyppi joka ei pane ja joka loukkaa mua. Kannattaa pyrkii samaan (huomatkaa sarkasmi)


Ryystetään drinkki loppuun ja mennään nukkuu. Kiitos ja anteeks. Enkä vittuillaksenikaan poista tätä huomenna selvinpäin.

3 kommenttia:

  1. Aloin aiemmin lukemaan blogiasi siksi, kun siinä kerroit askeleittain miten elämäsi eteenee. Vaikeuksien kautta kuitenkin olet nähnyt hyvääkin mm. lapset, uusi koti, remontointi. Nyt kaikki muu on jäänyt taka-alalle, valitat vain. Olet jäänyt negatiivisuuden kierteeseen; yksinäisyys, ryyppäys, miehen puute... Olisin halunnut jatkaa blogisi lukemista, mutta... Toivon sinulle hyvää tulevaisuutta ja toivottavasti saat tasapainon itsesi ja elämän kanssa =)

    VastaaPoista
  2. Olisihan se hienoa jos toipuminen etenisi askel askeleelta eteenpäin ilman takapakkeja. Negatiivisyyden kierre, niin, sitä se varmaan on. Työkuviot mua rassaa tällä hetkellä eniten ja kun mä saan sen asian hoitoon niin pystyn ehkä hengittämään taas. Kiitos tsempeistä! Kyllä mä selviän

    VastaaPoista