Viikonloppu, ei kovin hyvä sellainen

Koko viime viikon päivystin synnyttävää kissaa. Maanantaista asti näytti, että ihan just syntyy. Ei syntynyt. Lauantaina alkoi sitten supistaa, mutta homma ei edennyt. Ekakertalainen synnyttäjä. No, pääsin eläinlääkärille ja saatiin vähän oksitosiinipiikkiä. Sillä alkoi syntymään. Eka pentu ilman sikiökalvoja, ei oikein luistanut, jäi jumiin. Mä koitin kiskoa sitä pois, ei lähtenyt. Oltiin ylimääräisenä siellä eläinlääkärissä, eli ell katsoi meitä aina kun potilaiden välissä ehti. No, saatiin se pentu sitten vaivalla pois, ei se oikein halunnut elää. Loppujenlopuksi oli epämuodostunutkin. Sitten loppui taas supistukset. Leikattiin auki. toinen samalla tavalla epämuodostunut pentu syntyi sitten keisarinleikkauksen kautta. Eli ei ainuttakaan elävää pentua ja helvetillinen ell-lasku. No, tätähän tää on.

Lauantai meni sitten siinä.

Sunnuntaina oli Tyyppi-kriisiä, mutta sen seurauksena jouduin poistumaan koneelta ja sain siivottua, jess. Äkillinen poistuminen koneelta aiheutti kriisin ja kysymyksen "Oletko sä rakastunut muhun". Justiinsa. Vastasin että en mä tiedä edes mitä rakkaus on. Se jäi sitten siihen. Sillä oli ollut taas joku nainen kierroksessa ja mä en oikein osaa siihen suhtautua. Pyysin, että se antaa mulle aikaa. Lupasihan se antaa.
Siivouksen ja kriisin jälkeen lähdin töihin. Vapaaehtoisesti ja ilmaiseksi, selvitäkseni työtaakasta. Sädekehä kiiltää, heh. Not.

Illalla sitten vähän karpaloa ja hassuttelua Tyypin kanssa. Jooh. Kivaa oli taas. Kriisi oli tiessään. Ärsyttävää.