Tiesinhän mä että joskus tää tapahtuu. Sattuu.
Alkoi reilun kolmekymppisen naisen erokertomuksena ja toivomuksena oli että olisi myös henkisen kasvun tarina. Henkisestä kasvusta en niin tiedä, mutta välillä vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa. Rehellisiä ja suodattamattomia tunteita, itkua ja hammastenkiristelyä, joskus onnenpilkahduksiakin. Siitä on Puoliksen elämä rakentunut.
Lukijat
lauantai 16. maaliskuuta 2013
Voi itkujen itku
Nyt se sitten tapahtui mitä olen pelännyt. Tyyppi on ihastunut. Ja mun on helvetin vaikee olla iloinen ystävän puolesta. Kertoi aamulla, että tämä nainen, josta on aikaisemminkin puhunut oli ollut yöllä sen luona. Mä juttelin Tyypin kanssa puoleen yöhön ja sen jälkeen se sitten tuli. Asuu siinä ihan lähellä. 100 metrin päässä. Todella kaunis, Tyyppi mietti että tuntuis aika hassulta jos olis niin kaunis tyttöystävä. Mä en osannut oikein kommentoida. Itkin vain näppiksen äärellä. Tosi vaikee suhtautua tähän asiaan. Tyyppi huomas kyllä että mä olin vaisu. Yksi aikakausi on nyt loppu ja yritän jatkaa ystävänä Tyypin kanssa. En mä tiedä osaanko mä. Ainakin nyt tuntuu ihan helvetin pahalta. Toivottavasti saan itkettyy tän asian pois tänään niin saan tasoteltua silmiä huomisen.
Tiesinhän mä että joskus tää tapahtuu. Sattuu.
Tiesinhän mä että joskus tää tapahtuu. Sattuu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti