Käsi tuntuu hieman paremmalta, laastaroin sen eilen Tallinnasta tuoduilla pippurilaastareilla, vaikuttaa toimivan.
Otsikon aiheeseen...
Ystävä ei oikein jaksa mua. Kirjoitti mulle, että ei jaksa semmoista ystävyyttä mikä vain ottaa. Aika pahan pisti. Mä oon vähän pihalla että missä mä oon tehnyt väärin. Ja surullinen. Kirjoitin sitten takaisin että mitä se toivoo multa ystävänä ja että en oo tajunnut että oon tehnyt jotain väärin. Apua pitäis mun kuulemma taas hakea. Että hänestä ei ole koko maailmaa pelastamaan. Saas nähdä mitä vastaa, vähän pelottaa.
Kyllähän mä tajuan, että tää mun elämäntilanne tällä hetkellä on varmaan Ystävälle raskas, mutta en mä mielestäni ole kauheasti häneltä vaatinut. Koittanut selviytyä vaan itsekseni. Mä mietin, että oonko mä ollut kuuntelematta jos sillä on ollut jotain huolia, mutta kyllä mä mielestäni olen kuunnellut. Eikä mua tarvitse yrittää pelastaa, kirjoitin että riittää hyvin kun on vain siinä.
En mä nyt omasta mielestäni niin kauhean huonossa jamassa tässä ole. Kyllä mä olen eteenpäin päässyt, toki välillä myös taaksepäin, mutta pikkuhiljaa aurinko kyllä varmasti alkaa paistamaan.
Tuon aamuisen viestin jälkeen ajattelin reippaasti alkaa pesemään pyykkiä. Latasin koneen ja painoin nappia. Mitään ei tapahtunu. Just. Great. Pesukone siis hajalla. Kyllä, testasin pistorasian, toimi. Potkaisin sitä kunnolla kylkeen ja hakkasin nyrkillä kanteen. Ei auttanut. Sen nyrkillä takomisen jälkeen ajattelin, että olikohan kauheen fiksua kun kuitenkin on tässä vaan tää vasen käsi terveenä ja kohta ei ole sekään kun tolleen riehun. No, kuollut mikä kuollut. Yarikseen ei mahdu pesukonetta enkä saisi sitä kuitenkaan itse sieltä pois ja rappusia pitkin taloon, joten tilasin sitten uuden koneen kotiinkuljetuksella, asennuspalvelulla ja vanhan poisviennillä. Aika hyvin tämmöselle minä itte-ihmiselle. Tajusin nyt vissiin voimavarojeni realiteetit. Eihän mulla olis ollut mitään mahiksia itse sitä saada. Ei edes sisulla. Ehkä.
Tää on mulle :)
Tyhjäsitkös nukkasihdin?
VastaaPoistaTai tutkit muuten konetta?
Tutkin joo, jalkapohjalla ja nyrkillä :). Ei siihen edes syttynyt sitä virtavaloa :(. Sydän on varmaan pysähtynyt...
VastaaPoistaYksi ajatus oman kokemuksen perusteella:
VastaaPoistaYstävälläsi saattaa olla jokin kästtelemätön kriisi, joka nyt sinun kriisisi myötä nousee hänellä pintaan.
Itselläni kävi niin, että isäni kuoltua ystäväni 28 vuoden ajalta lakkasi pitämästä yhteyttä. Hänen siskonsa oli kuollut 7 vuotta aikaisemmin, eikä hän sen vuoksi kyennyt kohtaamaan minua ja suruani. Se kun nosti pintaan hänen oman menetyksensä ja surunsa.
Isän kuolemasta on kulunut kaksi vuotta, emmekä edelleenkään ole yhteyksissä. Surullista mutta totta.
...jatkoa edelliseen.
VastaaPoistaEli saattaa olla että et ole tehnyt mitään väärin teidän ystävyydessä. Ystäväsi ei vain omien kriisiensä vuoksi kykene nyt osallistumaan elämääsi.
Kompaan edellistä anonyymoä. Kyse saattaa paremminkin olla ystävästäsi kuin sinusta.
VastaaPoistaMinusta on sitä paitsi epäreilua ottaa noin iso asia puheeksi kirjoittamalla. Tärkeät asiat on tapana hoitaa kasvotusten.
Tsemppiä sinulle!