Vähän tullut taas nettideittailtua (ei ehkä niin kovin asiallinen deittipalsta), tosin innostus meni jo ohi enkä ketään edes tavannut sitä kautta. No, hommahan meni niin, että jutskailin yhden paikallisen kanssa netissä, sanoi asuvansa kuutisen kilometriä tuosta keskustasta toisen kylän suuntaan, mä kerroin asuvani kolmisen kilometriä toiseen suuntaan. No, mies kysyi että ai x:n talossa. Jepjep, siinäpä hyvinkin. No, kun satun tuntemaan yhden paikkakunnan tietäväisimmistä ihmisistä niin kysyin sitten häneltä, että tunnetaanko me sillä etunimellä mun ikäistä jannua 6 kilometrin päästä. No niin, tunnettiinhan me ja oltiin sitten tasoissa henkilöllisyyksien suhteen :D. Ihan asiallinen mies, ei mitään semmosia riskitekijöitä.
Olin aiemmin päivällä kertonut työskenteleväni taloushallinnon alalla ja olleeni tuossa lähikylässä töissä. Siinä kun ei kovin montaa työpaikkaa ole niin helppohan siitä oli sitten mun entinen työpaikka arpoa. Saman alan toimistoja kun on vain siinä kaksi. Sanoi asioivansa toisessa niistä. Glups. No kummassa? Sanoi toimiston nimen. Glupsglups. Ei hitto, mun entinen työpaikka. Sanoin sitten että olit varmaan kollegani asiakas. Ei kuulemma, antoi tuntomerkit ja ne sopi mun edeltäjään. Siinä vaiheessa tajusin, että käytännössä se asioi toimistolla mun asiakkuuksien tiimoilta, eli on siis MUN asiakas, tai oli. Tuli pieni "ei oo todellista"-fiilis. On siis kahden firman hallituksessa, ei ole mun aikana kyllä käynyt. No, siitä sitten päästiin työasioihin ja juteltiin toisen firman puheenjohtajasta ja kävi sitten ilmi, että se, joka kävi eilen laittamassa välitilan laseja oli tämän toisen firman puheenjohtajan isä. Kovin kovin pienet on piirit täällä meillä päin. Pitää muistaa... Tai ainakin yrittää...
Onneksi saivat sentään uutta verta tänne ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti