Lukijat

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Case Fani

Fani. Kirjoitan nyt case Fanista. Ukkostaa, nettiyhteys on poikki, lapset nukkuu. Ei muuta tekemistä kuin kirjoitella. En tiedä julkaisenko tämän nyt vai milloin, koska Fani on edelleen blogini lukija. Mua on harmittanut se, että mä en pysty enää ihan mitä tahansa julkaisemaan. Niinkuin tätä Fani-asiaa.

Fani on siis blogini lukija. On kirjoittanut mulle kauniita sanoja, tsempannut. Fani on yli 10 vuotta vanhempi kuin mä ja satojen kilometrien päästä. Hän taisi ihastua muhun mun blogin perusteella vaikka koitin kovasti painottaa että on ihastunut vain mielikuvaan. En mä ymmärrä miten mun blogin perusteella voi kukaan muhun ihastua. Ei se auttanut. Hän halusi tutustua muhun oikeasti. Kerroin asioita, joista en edes blogissa ole kertonut ja hän vaan jaksoi hehkuttaa kuinka ihana mä olen. Kauniskin. Näytin naamanikin, pahimmillanikin ja silti olin kuulemma kaunis, ihana ja seksikäs ja ties mitä ylisanoja. Äh. Sekaisin se mies. Epäröin pitkään ja hartaasti tuota tapaamista. Ei kuulostanut fiksulta. Ei kertakaikkiaan. Mitä jos mä ihastuisin? Case Tyyppi all over again. Varsinkin kun olen kuullut Fanilta millainen tuuliviiri se on naisten suhteen. Not gonna happen to me.

Yksi kaunis toukokuun päivä annoin sen kuitenkin tulla grillaamaan. Kerroin olevani kovin nirso ja mun lihani ei saa sitten olla purkkaa. Päivällä olin tapellut Tyypin kanssa ja mulla oli huono fiilis ja meinasin perua koko jutun. Varoitin että en välttämättä ole hyvää seuraa, mutta halusi silti tulla. Satoikin ja keittiö oli remontissa, joten ainoa ruuanlaittometodi oli joko grilli tai mikro.

Ajoi miljoona kilometriä mun luokse, oli käynyt kaupassa ja alkossa. Mä otin hänet vastaan kumisaappaissa ja muutaman siiderin rohkaisua ottaneena, ilman meikkiä. Onko kukaan koskaan ollut ekoilla treffeillä kumppareissa ja ilman meikkiä? Heh. No, kertahan se oli ensimmäinenkin. Laitettiin grilli tulille ja avattiin viinipullot, juttu luisti ihan hyvin. Testattiin kahden hengen riippumattoani ja hyvin kesti. Paistoi sairaan hyvät pihvit (tosi hyvää ja mureaa), teki salaatin ja kaikkea, mä katselin vierestä. Ruuan jälkeen ajattelin että mies haluaa peseytyä pitkän ajomatkan jälkeen ja laitoin saunan päälle. Mentiin sitten saunaan ja saunani sai ensimmäisen miesvieraan. Sitten nukkumaan tai jotain. Aamulla hänen piti lähteä aikaisin kun remppamies oli tulossa.

Siinä tuo ensitapaaminen. Se ei millään tavalla auttanut tuohon ihastumisasiaan. Päinvastoin. Vaikka mä näyttäydyin aikalailla paljaimmillani ja oon puhunut suoraan ja rehellisesti niin silti se sanoo tykkäävänsä musta. Mulla on vähän vaikeuksia sen asian kanssa. Mä haluan kertoa tässä nyt vain faktat enkä mitään mun syvällisiä mietteitä asiasta. Niin, koska Fani lukee tämän jos tän julkaisen. Hitto, ei mikään eikä kukaan saisi estää mua kirjottamasta omaan blogiini mitä mä haluan. Mutta musta tuntuu kyllä silti vähän pahalta jos tämän julkaisen. Onko reilua kirjoittaa? Ei varmaan, mutta mikä tässä elämässä oliskaan reilua.

Mulla on semmoinen fiilis että tässä ei tuu käymään hyvin. Joko toinen satuttaa itsensä tai sitten molemmat satuttaa itsensä. Mä kyllä kerroin jo sille, että mä en aio asettaa itseäni alttiiks sille että muhun sattuu. Mä en jaksa semmosta, se on ihan perseestä. En mä oo vielä Tyypistäkään oikein selvinnyt.

No niin, nyt sain kirjoitettua tämän mikä on mun mieltä kaihertanut jo monta kuukautta. Sori Fani jos tässä joku potkaisi sua mahaan. Mä oon tainnut nämä kaikki asiat sanoakin sulle kyllä jo privaatisti.


Ei näköjään auttanut pelkkä kirjoittaminen, pakko julkaista kuitenkin


2 kommenttia:

  1. Eipä tuota pidä ihmetellä.

    Me ihmiset kun olemme semmoisia kummallisia otuksia, että ihastumme eri tavoin ja eri asioihin.

    Niinpä on täysin mahdollista ihastua sen perusteella mitä ihminen sanoo, kirjoittaa ja ajattelee.

    Pitkä etäisyys saattaa olla ongelma, koska silloin yleensä tavataan harvoin. Mutta vaikkapa oma tyttäreni on jo kolme vuotta seurustellut pojan kanssa joka asuu kuudensadan kilometrin päässä.

    Mutta se sattuminen. Valitettavasti se on tunteista mahdollisesti maksettava hinta, koska vain ne joita rakastamme voivat meitä satuttaa. Muut voivat korkeintaan tappaa.

    Oma eroni sattui minuun ihan saatanasti. Mutta en siitä huolimatta olisi jättänyt avioliittoani väliin.

    Ai niin. Kumpparit ovat mitä soveliain treffijalkine.

    -sohvasika

    VastaaPoista
  2. arvostan kumppareita kans. ja saunaa. t. thöanonyymi

    VastaaPoista