Lukijat

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Olen herännyt

Olen ajatellut sitä miten paljon tuo edellinen työpaikka vaikutti mun jaksamiseen. Mua oikeestaan suututtaa aika paljonkin se, nyt kun olen sen tajunnut. Juttelin eilen Ystävän kanssa aiheesta ja hän sanoi että olin kyllä silloin kuin jotenkin unessa. Tottahan se oli. Olin helvetin ahdistunut ja yritin parhaani, tein ilmaisia ylitöitä (tyhmää), joista sain niistäkin vain haukut kun olisi pitänyt niistä töistä suoriutua 8 tunnissa. Vielä hetki siellä niin olisivat vieneet kaiken mun itsekunnioituksen ja itseluottamuksen. Huhhuh! Järkkyä! Mä olen niin onnellinen täällä työpaikassa, jossa ihmistä kohdellaan ihmisenä! Hieman haasteita asettaa se, että täällä on suurin osa juuri naimisiin menneitä tai naimisiin meneviä, mua n. 5-8 vuotta nuorempia ihmisiä. Välillä meinaa pukata kyynistä kommenttia avioliitoista ja miehistä, mutta onneksi olen saanut pidettyä suuni kiinni :). Kyllä ne sitten itse huomaa :D

Yksi kissoista aiheuttaa huolta ja murhetta. Tänään taas eläinlääkäriin. En tiedä tuleeko siitä enää elämässä kiinni olevaa kissaa. Paska. Hyvälinjainen, mielenkiintoisia resessiivisiä värejä kantava (joo en mä enäää kiusaa teitä värigenetiikalla)  ja tuommoinen paska parantumaton infektiosairaus sen sitten näkyy vievän. Kyllä surettaa. Taas. No, mutta tätähän tää on, surua ja murhetta.

Hmm... olisikohan jotain positiivista tähän postaukseen? Tänään ei sada ollenkaan niin paljon kuin eilen :).

9 kommenttia:

  1. Kyllä näistä sun kirjotuksistakin huomaa, että voit paremmin.:)
    Ja onneksi olet tajunnut jättää kyyniset kommentit väliin. Ei oma epäonnistunut liitto tarkoita sitä, että kaikkien muidenkin liitot epäonnistuvat. E saa antaa itävän katkeruuden kasvaa. Ekä mä nyt sano että kaikkien muiden liitot tulevat onnistumaan. Mutta eipä se kivalta häitä suunnitellessa tuntunut, kun joku tölväisi onnittelujen sijaan "hullu", "tyhmä" tai "onnea vaan sun loppuelämälles, pilalla on".

    VastaaPoista
  2. No, onhan se fakta että puolet menee perseelleen :). Mutta kyllä ne sen itse huomaa sitten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja puolet onnistuu. :)

      Mä ihmettelen, miksei eronneet kyynisten manausten sijaan voi antaa kultaakin kalliimpia ohjeita siitä, miten ei kannata toimia parisuhteessa. Tai miten kannattaa. Rakentavasti.
      Aika monella on omilta vanhemmilta periytyneet ihan väärät toimintatavat, joilla onnellista, pitkää parisuhdetta ei pysty mitenkään saavuttamaan. Vaikka kuinka yrittäisi.

      Onneksi sentään nykyään keskustellaan jo hieman avoimemmin siitä, mikä meni omassa parisuhteessa pieleen ja miksi.
      Mä ainakin toivon, että joku ottaisi onkeensa mun kokemuksista. Ettei kaikkien tarvitsisi kokea samaa paskaa omakohtaisesti.

      Poista
  3. Työpaikan ilmapiiri vaikuttaa kyllä jaksamiseen aivan hitosti, viettäähän siellä kuitenkin kolmanneksen arkipäivistään.

    Yritän juuri pyristellä nykyisestä duunistani uuteen suuntaan. Meillä ilmapiiri on kyllä periaatteessa ok, mutta epämääräinen työnkuva ja heikkenevät tulevaisuudennäkymät ovat raskaita, ja muutama viikko sitten tuli organisaatiouutisia, jotka olivat viimeinen naula mun ja tämän työn yhteisen taipaleen arkkuun :).

    Aika positiivista on kuitenkin se, että olet löytänyt työpaikan josta tykkäät :).

    VastaaPoista
  4. Ei kyllä nää kyyniset ajatukset pysyy ihan omassa päässäni :).

    VastaaPoista
  5. Jotenkin ihan tuntuu että toivot muille samaa kohtaloa kuin itselles kävi. Eikö olis helpompi vaan olla onnellinen toisten puolesta ton kyynisyyden ja katkeruuden sijaan? Vai pönkittääkö muille pahan toivominen omaa oloa? Olisiko oman liiton päättymisessä myös jotain syytä sinussa? Vai koetko vain olevasi kaltoinkohdeltu? Tätäkö toivot aikansi myös omille tyttärillesi? Vai aiotko alkaa aivopestä heitä avioliiton paskuudesta jo nyt?

    VastaaPoista
  6. Rakas Anonyymi :). Oletko itse koskaan eronnut? Jos olet niin tietänet, että eroprosessi ajatuksineen ja katkeruuksineen ottaa aikaa. Edelleen korostan sitä, että nämä ajatukset mitkä tänne kirjoitan ovat pään sisällä olevia ajatuksia enkä niitä julkisesti lauo, enkä varsinkaan lapsiini siirrä.

    Missään kohtaa en ole väittänyt, etteikö mussa olisi itsessänikin vikaa.

    VastaaPoista
  7. Kyllä vain, olen eronnut. Mutta eron aikaan ei käynyt mielessäkään ajatella katkerasti onnellisissa suhteissa olevia ystäviäni, saati häitä suunnittelevia. Nautin ystävieni onnesta 100% ja toivoin että heillä käy paremmin kuin minulla, enkä niin, että tulevat kyllä huomaamaan että eroon se kaikki johtaa. Vaikuttaa lähinnä lapselliselta jankuttamiselta tämän postauksesi&vastauksiesi "kyllä ne itse huomaavat" kommentit. Toivon sinulle kasvua ja paranemista, sekä positiivisempia ajatuksia myös tällä saralla!

    VastaaPoista
  8. Kukapa meistä täydellinen olisi, varsinkaan ajatuksiltaan :).

    VastaaPoista