Eilen sain pinottua jopa hieman puita vajaan, vielä olisi muutamaksi päiväksi hommia. Samalla käänsin hevosenkengän parempaan asentoon
Lilja oli katkennut ulkona, pelastin nuput ja pistin astiaan, hienosti aukesi, vaikka en olis uskonut. Kaunis. Lilja on yks mun lempikukista, sillä on monta merkitystä mulle.
Eilen sitten muutamassa lonkerossa jutskailin Fanin kanssa pikaviestissä. Tuli siinä sitten sanottua, että mä en valitettavasti tunne samoin kuin hän. Ja voi helvetti kun tuli paska fiilis siitä. Siinä sitten tirautin pienet itkut ja olin niin pahoillani. Oikeesti, mä yritin tuntea, mutta ei ne tunteet tule pakottamalla vaikka kuinka pinnistäis. Sen kerran kun joku musta olis tykännyt silleen aika paljonkin. Paska. Anteeks Fani. No, Fanilla on naisia joka sormelle kuiteski.
Ystävän kuollut kissa kylmälaukussa eteisessä odottamassa Eviran bussiin pääsyä huomenna. Kyllä tää meidän elämä on kovin outoa. Kuka tämmöiseen elämään haluaisikaan sotkeentua. Ei kukaan.
Oikein sä kuitenkin teit. Sekä itelles, että Fanille. Vaikka kuinka on paha mieli toisen puolesta, niin ei tunteita voi pakottaa...ja loppupelissä Fanikin sen kyllä ymmärtää.
VastaaPoistaJa edelleen mä sinnikkäästi uskon, että se, joka sullakin nostaa tunteet roihuun, tulee vielä. Sitten kun on sen aika.
Ehkä se puhdistus auttoi, ja hevosenkengän kääntäminen. ;) Ja olen samaa mieltä Fanista, sillä ei sekään olisi ollut reilua teitä kumpaakaan kohtaan, että olisit lähtenyt vakavampaan suhteeseen, jos tunteita ei ole. Myöhemmässä vaiheessa sellainen iskee aina näpeille tavalla tai toisella.
VastaaPoistaEipähän ainakaan ole yksitoikkoista! :) Edelleenkin peukutan kisuille!