Ohi on - taas yksi elämä

Kissa oli jo kovin huonossa kunnossa. Heti aamusta soitin eläinlääkärille, joka sanoi että pitää soittaa kuudelta illalla uudestaan, on päivystäjänä. No, kuudelta soitin sitten, oli keikalla, lupasi soittaa kun vapautuu. Ilmeisesti kuulostin liian rauhalliselta kun kahdeksalta kun soitti "tule nyt jos se nyt on niin kiireellinen", kuulin hämmästyksen hänen äänessään kun sanoin että kun ei se enää liiku eikä syökään niin tosi hyvä kun ehtii ottamaan vastaan. "Aii se on niin huonossa kunnossa".

Ruuat jäi pöytään kun säntäsin matkaan. Kävin kokeilemassa pistolapiolla maaperää, totesin että hautaus ei mun voimilla onnistu, eli eläinlääkärin kautta tuhkaukseen. Olin ennen eläinlääkäriä paikalla ja kävelin auton ympäri ympyrää odotellessani ja itkua pidätellessäni. Sitten se tuli, hoiti homman ja se siitä. Halusi jutella kaikkea siinä toimituksen aikana. Vaikeeta oli niistää, itkeä ja keskustella samaan aikaan järkeviä, mutta kai mä onnistuin aika hyvin.

Nyt sit vaan odottelemaan seuraavaa katastrofia