Aloinpa lueskelemaan vanhoja kirjoituksiani, pakko päivittää tähän mitä mieltä mä nykyään olen noista fiiliksistä. Nykyiset fiilikset boldilla punasella tekstin seassa.
"maanantai 26. joulukuuta 2011
Tunteita
Kirjaanpa tähän vähän tunteita, joita tilanne minussa herättää tällä hetkellä.
Huoli: Päälimmäisenä huoli, että miten lapset suhtautuvat asiaan ja miten ero heihin vaikuttaa. Pysyvätkö he täysjärkisinä, vai onnistunko pilaamaan heidän tulevaisuutensa.
Huoli: Päälimmäisenä huoli, että miten lapset suhtautuvat asiaan ja miten ero heihin vaikuttaa. Pysyvätkö he täysjärkisinä, vai onnistunko pilaamaan heidän tulevaisuutensa.
2013: No joo, vieläkin toki huolettaa mutta vähän vähemmän
Häpeä: Epäonnistumisen häpeä. Mitä kaikki ajattelevat, opettajat, suku, työkaverit.
Häpeä: Epäonnistumisen häpeä. Mitä kaikki ajattelevat, opettajat, suku, työkaverit.
2013: Ei niin MITÄÄN väliä jonkun opettajien mielipiteillä. Sukukin on ok, työkaverit myös olivat ihan ok.
Suru: Yksi aikakausi loppuu, toinen alkaa. Olen aika hajalla jo nyt, vaikka eroa ei ole edes pantu täytäntöön.
Suru: Yksi aikakausi loppuu, toinen alkaa. Olen aika hajalla jo nyt, vaikka eroa ei ole edes pantu täytäntöön.
2013: Ei mitää surua eron takia
Epävarmuus: Mitä tulevaisuudella on mulle tarjota? Onko mitään? Löydänkö ikinä itselleni toista puolikasta? Mistä löydän paikkani tässä maailmassa? Pärjäänkö taloudellisesti?
Epävarmuus: Mitä tulevaisuudella on mulle tarjota? Onko mitään? Löydänkö ikinä itselleni toista puolikasta? Mistä löydän paikkani tässä maailmassa? Pärjäänkö taloudellisesti?
2013: Toista puolikasta? WTF? Give me a brake! Ei mun tarvitse löytää mitään puolikkaita, näin on ihan hyvä. Pärjäänkö taloudellisesti? No, kovin heikosti, mutta mitä sillä väliä.
Syyllisyys: Olisinko voinut jollain ratkaisulla estää eron? Olisinko itse voinut muuttua, tukahduttaa vapaudenkaipuuni ja elää onnelliseti elämäni loppuun asti tässä tilanteessa? Varsinkin jos aiheutan lapsille peruuttamattomia vaurioita niin syyllisyyden taakka tulee olemaan suuri! Onko mulla oikeus olla näin itsekäs?
Syyllisyys: Olisinko voinut jollain ratkaisulla estää eron? Olisinko itse voinut muuttua, tukahduttaa vapaudenkaipuuni ja elää onnelliseti elämäni loppuun asti tässä tilanteessa? Varsinkin jos aiheutan lapsille peruuttamattomia vaurioita niin syyllisyyden taakka tulee olemaan suuri! Onko mulla oikeus olla näin itsekäs?
2013: Ihan shaissea koko tuo yllä oleva "syyllisyys"-osasto näin jälkikäteen katsottuna.
Yksinäisyys: Tunnen olevani niin yksin. Pohjaton yksinäisyyden tunne iskee usein. Tuntuu, ettei edes paras ystävänikään ymmärrä. Ymmärränkö itsekään? En varmaan.
Yksinäisyys: Tunnen olevani niin yksin. Pohjaton yksinäisyyden tunne iskee usein. Tuntuu, ettei edes paras ystävänikään ymmärrä. Ymmärränkö itsekään? En varmaan.
2013: Kyllä, yksinäinen olen edelleen.
Ilo vapaudesta: Tunnen kyllä suurta syyllisyyttä tästä tunteesta. Olen kohta jollain tavalla vapaa tekemään mitä halua, ja tehdä omia ratkaisuja kuuntelematta muiden mielipiteitä. Toki lasten tulevat asumisjärjestelyt (jotka ovat totaalisen auki) rajottavat luonnollisesti vapautta, mutta ajatuksena tuo vapaus on kiehtova.
Ilo vapaudesta: Tunnen kyllä suurta syyllisyyttä tästä tunteesta. Olen kohta jollain tavalla vapaa tekemään mitä halua, ja tehdä omia ratkaisuja kuuntelematta muiden mielipiteitä. Toki lasten tulevat asumisjärjestelyt (jotka ovat totaalisen auki) rajottavat luonnollisesti vapautta, mutta ajatuksena tuo vapaus on kiehtova.
2013: Mä nautin kyllä kun ei tarvitse selvittää menoja kellekään.
Aikamoista tunteiden vuoristorataa tämä elämä tällä hetkellä, kun nuo tunteet vetävät rundia mun päässä peräkanaa ja päällekäin."
Aikamoista tunteiden vuoristorataa tämä elämä tällä hetkellä, kun nuo tunteet vetävät rundia mun päässä peräkanaa ja päällekäin."
Hei rakkaani!
VastaaPoistaAh, vihdoinkin siitä tuli totta etkä usko kuinka ilahtunut meikäläinen oli nähdessään sut Luostarissa! <3
Olen muutamia kertoja käynyt täällä stalkkailemassa ja se on ollut joka siinä ja siinä, etten ole liittynyt lukijaksi mutta se on jäänyt tekemättä. Kävin tuossa muutama tunti sitten lueskelemassa noita sun postauksiasi ja jos sulle sopii, niin palaan niihin huomenissa sillä kello on jo yli puolen yön. Meni näetsen aikaa kun laitoin asioita kuntoon ja nyt muuten Luostarin radiokin toimii jälleen, eka "uusi" lähetys näki päivänvalon hetki sitten.
Lisäksi laitoin sun blogisi Luostarin seinälle että muutkin osaavat kääntää sandaalinsa tännepäin ja Luostarin tapaan pääset esittelyyn huomisen tekstin alkajaisiksi. Nyt painaa luomet niin paljon että painun pehkuihin mutta huomenna sitten...kauniita unia!
Amen. Allekirjoitan ihan täsmälleen samat asiat sellaisenaan, mitään siitä muuttamatta, lisäämättä tai poistamatta!
VastaaPoistaOlen kokenut yhden eron ja sen eron syy olin minä ja minun liiallinen itsekkyys. Teinviikot kaksitoista tuntista päivää joten katsoin oikeudekseni "nollata" päätäni koko viikonlopun, muka jaksaakseni seuraavan viikon työrupeaman. Voi v*** mitä valetta ja paskaa muutenkin enkä yhtään ihmettele että silloinen vaimoni lähti kävelemään. Olkoonkin että olin vähän vajaa kolmekymppinen enkä tiennyt elämästä siten kuten nyt, se ei muuta sitä tosiasiaa olin typerä, ylimielinen nulikka ja sillä hyvä. Täytyy tunnustaa että vaimon lähteminen pysäytti ajattelemaan.
VastaaPoistaOnneksi nuo ajat ovat takanapäin ja nyt sitä suhtautuu asioihin aivan eri lailla.
Niin hemmetin tutun kuuloista! Just samat pohdinnat ja syyllisyydet ja kaikki... Ja nyt ajatukset hyvinkin samoilla linjoilla...
VastaaPoistaMe ollaan viissin SELVITTY erosta :-D
Hyvä me!!! Sit ku viel selviäis näistä miehistä :D
VastaaPoista