Aiaiaiiiii

Minuun sattuu. Taas. Tällä kertaa vasen käsi, tenniskyynerpäältä tuntuu. Tuntunut jo useemman viikon, olen yrittänyt venytellä, nappailla buranaa, lepuuttaa. Mutta ei. Kipu voimistui eilen helvetilliseks, soitin Kalevalaiselle jäsenkorjaajalle ja sain ajan ensi tiistaille. Mutta en mä pelkällä buranalla nää tiistaita. Yö oli pitkä ja tuskainen, kohta pääsen vinkumaan parempia troppeja lääkäriin. Toivottavasti jotain parempaa olis tosiaan tarjolla. Saikkua en oikein millään vois ottaa, veikkaan kyllä että sitä olis tarjolla. Soppari loppuu 3 viikon päästä (eikä jatkosopparia ole viel tehty) ja se tuuraus mihin tää koko kesä on tähdännyt, alkaa viikon päästä. Fucking great. Onneksi oikea käsi toimii nin vedän vaikka sisulla sitten yksikätisenä sen tuurausviikon.

Tää on taas tätä...

muoks. Lääkärissä käyty, saikkua en ottanut. Lääkäri nappas mun kädestä kiinni ja meinas suoristaa sitä ja väänteli ja ties mitä. Mä hiljaa vaikersin, hikoilin ja väänsin itteeni samaan aikaan mutkalle kun sattui niin helvetisti. Varmaan jotai "aiaiiii, älä"-mantraa mumisin ja päässä rupes heittämään. Onneksi se tajus lopettaa ennen kuin mä putosin. Jäin hikisenä hengittelemään siihen kun lekuri rupes kirjottelemaan reseptejä. Vähän aikaa mietin että vedänkö pään polviin kun pyörrytti, mutta kyllä se siitä sitten tasaantui eikä tarvinnut ottaa lukua. Sitten apteekiin, kauppaan ostamaan vesipullo, esikoinen sai kaupan nurkassa vääntää pilleripurkin ja vesipullon auki ja mä tärisevin käsin huitaisin pari nappia naamaan. Mahtoi näyttää epäilyttävältä. Autossa meinas tulla itku kun koski niin kovasti, vois melkein synnytyskipuihin kyllä verrata. Nyt tuntuu että lääke alkaisi vähän vaikuttamaan, ihanaa! Saatan ottaa torkut jos niin hyvä tuuri kävis että sattuisi sen verran vähän että nukkuminen onnistuisi.