Luontoretki joenvarteen

Paska fiilis oli taas ollut koko illan. Nukuin päiväunet, heräsin kiukkuisena. Teki mieli juoda vaikka skumppapullo. No en mä sitten kuitenkaan ruvennut. Mietin että mitä hittoa mä tekisin, Ystäväkin on mulle jotenkin suuttunut taas kun en osaa olla oikeanlainen, joten ei ollut edes juttukumppania. Päätin siis lähteä tutustuman kotiseutuihin fillarilla.

Pistäkääs kypärät päähän ja fillari jeesusteipillä kasaan niin mennään. Desigual casuaalisti fillarin koriin ja matkaan.

Poljin muutaman kilometrin tuohon cityyn ja siitä sitten joenvarteen. En ollut ennen siellä käynyt, auton ikkunasta vain katsellut että tuo paikka pitää mennä valloittamaan. Ja tänään se sitten tapahtui.

Ajoin kauniin asuinalueen läpi ja päätin että jos tästä omakotitalosta joskus joudun luopumaan niin muutan sinne. Upeita yksityiskohtia, kerrassaan kaunista!

Poljin joenrantaan ja missasin täpärästi auringonlaskun. No, ei se mitään. Vesi oli lämmintä, piti varpailla kokeilla.

Lähdin kävelemään pitkin joenrantaa ja meinasin tallata  lemmikin päälle, lempparikukka sekin. Niin pieni, mutta silti niin nätti ja voimakas.

 Entäs nämä juuret sitten? Aikamoiset! Ihan kateeksi käy. Olisipa noin hyvin ankkuroituna itsekin. Vaikka kuinka kaivaisi jalkojen alta maata pois niin silti pysyisi pystyssä.

Ajelin pieniä polkuja vain katsoakseni että minne ne johtavat, oli kivaa, vaikkakin ne usein pieneni ryteiköiksi joihin ei fillarilla päässyt. Nälkä iski, olisi pitänyt ottaa eväät. Piti lähteä kotiin kun alkoi jo hämärtämäänkin. Kotimatkalla näin surullisen kauniin hylätyn talon. Katsokaa nyt miten kauniit ikkunat ja kaikkea. Eikä kukaan sitä hoida :(. Pihakin metsittynyt. Sääliksi käy talovanhusta. Mä olen ihan heikkona tommoisiin talonrähjiin.