Paniikki sovituskopissa

Pikkujoulut lähestyy eikä ole MITÄÄN päällepantavaa. Mustissa farkuissa meinasin mennä, mutta mitäpä yläosaan. Yksi ilta kaupoissa tuotti vesiperän, tänään uudella tarmolla. No, jonkinlaisen topin sain ostettua ja päätinkin käydä etsiskelemässä semmoista makkaroidenpiilotuskortsua paidan alle. Menin naistenvaatekauppaan ja löysin asun ja suunnistin sovituskoppiin.

Tässä minä se päällä (tai sitten en). "A slick silhouette slimmer that slims your tummy, waist and back. To wear together with your bra. You'll look sensational!"

Paita pois ja kortsu päälle. Tuntui ihan joltain sukelluspuvulta (niin ainakin kuvittelen) tai sitten auton sisäkumilta. Sain sen päälle, oh, tekee mitä lupaa, puristaa läskit kasaan, oujeee! Vedin juuri ostamani paidan päälle ja ihailin itseäni, ihanasti makkarat jemiksessä! Nice, tää ostetaan! Ei sitten muuta kuin kortsu pois ja kassalle. Otin helmasta kiinni ja hoitin riisua. Jestas kun olikin tiukka. Äh ja puuh, kiskoin helmasta ihan tosissaan ja sain sen nousemaan vähän. Fläps se sanoi ja  jumahti tuohon tissien yläpuolelle kuin toiseksi ihoksi. En saanut sitä enää vedettyä ylöspäin sitten millään. Kädet ei saaneet voimakasta otetta siitä kun oli niin oudossa kohtaa. Verenkierto tisseihin oli vaarassa. Mietin että mitä helvettiä mä teen jos en saa sitä pois, pitääkö mun huutaa kassatädille että tulee leikkaamaan mut ulos siitä :D. Siinä kohtaa ei kyllä naurattanut. Kirosin itsekseni ja ajattelin kokeilla jos saisin sen alakautta. Kaivoin tissit puristuksista kortsun yläpuolelle niin että se oli tuossa vyötäröllä rullalla. Totesin että juupajuu, ei todellakaan mene mun hanurin ohi alas. Takaisin alkuperäiseen suunnitelmaan. Etsin alareunan ja koitin kiemurrella siitä ulos. Menin ties minkälaiselle mutkalle ja viimein ollessani pää alaspäin (joo, ihan oikeesti) kuului semmoinen flops-ääni ja kortsu lähti irti. Jestas että olikin helpotus! Tähän meni varmaan 5 minuuttia. Se on ihan helvetin pitkä aika sovituskopissa! But I'll look soooo sensational as always.

Teki mitä lupasi, eli siloitti siluetin, joten ostin sen :D. Ei mitään hajua että miten tulen sen pikkujoulukännissä saamaan pois kun selvinpäinkin oli noin vaikeaa, mutta se olkoon sen ajan murhe. Sakset mukaan jos ei muu auta :D

Kotiin ja Yhteishyvä postilaatikosta. Tapojeni vastaisesti selailin se ruokapöydässä (päivälliseksi tänään muroja). Joulu, ihana perhejoulu, lahjoja, pehmeitä, kovia, lämpöä, pipertelyjä, leivontaa, jouluruokia, perhettä, läheisiä, yhdessäoloa, ihanaa. Koko fucking lehti. Bonustakin vain 1,86 eur. Kolkko yksinäisyyden tunne iski ihan yllättäen ja vuodatinkin sitten muutaman krokotiilinkyyneleen murokuppiin. Joo-o, vähän erilainen joulu tulossa. Viimeksihän exän toiveesta vietettiin yhdessä joulua, joten vaikka tytöt mulla olivatkin niin exä ei joutunut samanlaisen joulun eteen kuin mä nyt. Aika epistä. Mut elämä on.

Note to self: älä puhu jouluahdistuksesta livenä kellekään, älä edes ystäville, koska se surkuttelu ja neuvojen antaminen pahentaa vaan tilannetta. "Ravintoloissakin on jouluna kuulemma paljon ihmisiä" "Tee semmoinen joulu mikä on sulle mieleinen" "Älä jää surkuttelemaan". Onhan mut kutsuttu äidille aattona, mutta en mä sinne halua mennä.

Olispa joulu jo ohi.