Lukijat

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Että semmonen viikonloppu

Työkaveri sai houkuteltua mut eilen luokseen saunomaan ja sen jälkeen baariin. Mentiin karaokemestaan kun hän tykkää laulaa. Portsarina oli mies jonka kanssa olin ollut treffeillä puolisentoista vuotta sitten. Ei osoittanut tuntevansa mua mitenkään. Ehkä ei sitten tuntenut. No ei se mitän. Istuttiin pöytään ja työkaveri kävi valkkaamassa itselleen biisin. Viereisestä pöydästä tupsahti pää "Pahastutteko jos liitymme seuraan". Eihän me toki seurasta pahastuta. Miehet tulivat pöytään ja kovin mukavia olivat. Toinen vangitsi aika helpolla mun katseen ja juttua riitti. Aika riensi kuin siivillä. Valomerkki ja siirtyminen seuraavaan baariin. Siirtymisen aikana muut pistivät tupakaksi, mä en kun en polta. No, mä halusin päästä pussailemaan ja sanoin että mäkin haluan maistaa sitä tupakkaa ja moiskautin pitkän pusun tämän miehen huulille tupakoinnin lomassa :)

Tuli sitten pussailtua illan jatkuessa vähän enemmänkin. Seuraavan valomerkin jälkeen päätettiin että enää ei jatketa seuraavaan baariin vaan että nyt koti kutsuu. Taksijonoon siis, mies saattoi mut ja jonotti mun kanssa. Selväksi tein jo aiemmin että yksin menen kotiin ja piste. Yrittihän se vähän, sohvalla olis kuulemma nukkunut. No, kotiinsa meni kuitenkin. Numeron olin saanut kuitin taakse kirjoitettuna, jonnekin käsilaukun syövereihin sen tungin. Taksilla kotiin ja käsilaukun kumoaminen eteisen lattialle. Löytyihän se sieltä. Viestiä lähetin heti ja vastauksen sain heti :). Hyvillä mielin nukkumaan.

Aamulla oli pienoinen krapula, hoidin sitä ihanalla ruisleivällä ja maksamakkaralla. Mun herkkua, mutta pierettää aivan jumalattomasti. Sillä ei voi siis herkutella kuin silloin kun on yksin ja voi vapaasti päästellä kaasuja. No, siinä lepäilin krapulaa pois ja tekstailin tämän miehen kanssa. Tulin sitten kutsuneeksi sen kylään kun sitä ei kuulemma haitannut tavata väsynyttä ja pienesti krapulaista naista. Mies tuli ja kömpi sohvannurkkaan peiton alle mun kanssa, mä vaaleenpunaisissa plyysiolohousuissani ja ilman meikkiä, tukan harjasin ja hampaat pesin mutta muuten ihan kotivermeissä. Ihan kiltisti oltiin ja juteltiin, tämä mies onkin harvinaisen kova juttelemaan. Ja kelailemaan! Välillä tuntui että ihan kuin juttelisi naisen kanssa kun niin samanlaisia kelailuja hänellä :). Sai mut nauramaan illan mittaan mooooonen monta kertaa. Jossain vaiheessa meni pussailuksi ja vähän pidemmällekin. Hellää, niiiiin hellää... Mii laik! Piti lähellä, katseli silmiin, höpötti, oli sopivasti hiljaa, silitti, rutisti, pussaili :).

Sitten se alkoi. Helvetinmoinen pieretys. Se ruisleipä perkele! Mahasta kuului möyr ja möyr, piti pinnistellä ihan tosissaan ettei päässyt ilmoille. Tuskallista! Kävin välillä vessassa, mutta eihän sitä nyt silloin tullut kun olisi ollut mahis, eiii. Vaan heti kun pääsin takas kainaloon niin jo olis perä halunnut laulaa. En todellakaan kehdannut jatkuvasti olla pomppimassa vessaan. Joten kärsin vain. Ja puristin perslihaksia suppuun. Pikkasen vei fiilistä muuten todella kivasta illasta toi pieretys :D. Niistä tuli kuuden tunnin treffit, aika riensi  tosi kovaa eteenpäin. Naurettiin, tutustuttiin, esittelin sohvansiirrosta syntyneitä mustelmia (niitä on muuten PALJON) ja kerroin kommelluksistani. Jossain vaiheessa aloin ajatella että lähtis nyt jo että saisin päästettyä nämä ilmat pihalle. Oli paikoitellen tosi tukala olo! Muuten en olis hänestä kyllä halunnut välttämättä (oih, tuli tekstari "Hyvää yötä! Ja kiitos kutsusta. Oli tosi kivaa :)") eroon ollenkaan niin pikaisesti, heh, pikaisesti, kuuden tunnin treffien jälkeen :D. No, lähtihän se sitten ja aaaaaah, päästelin menemään oikein huolella. Kyllä helpotti! Krapula ja ruisleipä=helvetti irti mahassa.

Mua vähän hymyilyttää :). Samalla vähän epäilyttääkin kun hänen eronsa on aika tuore ja ja pieniä lapsiakin. Mutta annan mahdollisuuden kyllä... Katsotaan... :)

8 kommenttia:

  1. Tää oli taas niin ihanan rehellistä juttua. Pieru on kyllä varmaan yksi jokaisen suhteen iso JUTTU. Niin luonnollista, mutta "liian aikaisin" taas tosi noloa. Koska sitten onkaan se oikea aika pieraista. Who knows...

    VastaaPoista
  2. No niiiin sohvalle on jo uusia muistoja laskettu :) On livetutustumiset kuitenkin helpomman kuuloisia kuin nettitreffikaverit...

    VastaaPoista
  3. Kivalta kuulostaa. Nyt älä kiirehdi ;) You know....
    Pieru(huumori) uppoo sitten hetken päästä!!

    VastaaPoista
  4. mikä siinä miehessä on sellaista jonka perusteella voit sanoa että se tuntee sut vielä puolentoistavuoden päästä?

    VastaaPoista
  5. Enhän mä ole sanonut että se haluaa tuntea mut vielä puolentoista vuoden päästä. Enkä mä voi sanoa että mä haluan tuntea sen puolentoista vuoden päästä. Enkä mä osaa sanoa että mikä siinä on semmoista, se kemia, huumori jne.. ehkä. Ei se taida olla aukikirjoitettavissa kovinkaan selkeästi :)

    VastaaPoista
  6. Uskotko nyt että ne tuulet kääntyvät kun malttaa odottaa? Oon vilpittömästi onnellinen sun puolesta ja varsinkin kun homma kuulosti sillä tapaa oikealta. Uskon että jatkuvuutta on.

    Aika merkittävä pointti oli myös perseen hallinta sillä ois aika noloa jos olisit joutunut ostamaan jätkälle heti ekojen treffien jälkeen uudet limakalvot nenään sekä melko laadukkaan kuulolaitteen :D

    VastaaPoista
  7. Kyllä oot vastenmielinen, jos olisin mies niin en koskisi suhun pitkällä kepilläkään. Toi mies varmaan ollut kauan ilman naista, kun kelpaa tommonen ruma tyrkky

    VastaaPoista
  8. Hohhoijaa...olisit jättäny julkasematta tämän trollin...jopa hyvin "tietää"...

    VastaaPoista