Lukijat

torstai 18. syyskuuta 2014

Lenkkikertomus

Eilen tulikin vedettyä semmoinen lenkki että oksat pois. Mun piti pitää urheilusta vapaapäivä, mutta en mä osannut. Ajattelin sitten semmoisen  palauttavan lenkin vaan tehdä. Ensiksi google mapsista katselin vähän uutta reittiä ja päätin minne päin lähden. Sports trackerissa oli kuukauden lenkkisaldo 90 kilometriä ja tuli semmoinen fiilis että halusin sen satasen rikkoa. Matkaan siis. Katsoin google mapsista että tien pitäisi mennä ihan hyvin sinne minne halusinkin, mutta aikani käveltyäni hokasin että ei, ei mennyt taaskaan niinkuin strömsössä. Sportstrackerin kartan perusteella päätin lähteä kynnöspellon poikki kohti seuraavaa etappia. Hieman hihittelin että onpas taas niin mua. Pelto laski uhkaavasti ja aloin miettimään että noinkohan peltoja erottaakin oja. No niinhän se sitten oli. Vettä ei olltut paljoa, mutta jyrkkyyttä ja leveyttä oli sen verran etten uskaltanut kokeilla yli loikkaamista. Onneksi ojan pohjalla oli juuria, joten suoritin tarzanmaisen liikesarjan ja pajuja apunani käyttäen heilautin itseni ojan yli. Nauratti taas. Matka jatkui kohti seuraavaa peltoa ja junaradan ylitystä. Muutama helpompi oja ja kiipeäminen raiteille, eihän siinä mitään virallista ylityspaikkaa ollut. Raiteiden yli kun olin päässyt niin löysin tien, sen tien minkä toivoinkin löytäväni!

Tunsin liikettä hiuksissani ja aloin hakkaamaan itseäni ja ynisemään pelokkaasti. Mä en pysty olemaan hiljaa jos mua uhkaa joku hyönteisvaara. Ja nyt mä tiesin mitä ne on. Mun toisiksi pahimmat pelon lähteet, hirvikärpäset (pahin on punkit)! Puolipaniikissa koitin haroa hiuksistani niitä pois, tunsin että niitä on PALJON! Ulisin ja raastoin hiuksiani. Muutaman sainkin. Koitin jatkaa matkaa ja välillä jouduin suorittamaan epätoivoisia hirvikärpäsenpoistoyrityksiä. Oli TOSI vaikea olla ja jatkaa matkaa. Mutta pakko oli vaikka tiesinkin etten jatka matkaa yksin.

Matkanteko alkoi tuntua jo jaloissa, mutta eteenpäin vaan. Meni tunti, meni toinen ja puolet kolmannestakin. 12 kilometriä tuli taivallettua ja olikin olo sen mukainen. Mutta sata kilsaa tuli täyteen. Aika hyvin 10 tuntisen työpäivän jälkeen. Eipä mulla muutakaan olis ollut.

Huomaan olevani aika pakkomielteinen tuon liikunnan ja syömisen  kanssa. No, onpahan jotain mihin keskittyä. Tänään yritän pitää lepopäivän. Korkeintaan teen ihan jonkun pienen lenkin vaan.

3 kommenttia:

  1. Hyvä sinä! Matkaa on enempi ku täältä Helsinkiin, mikä on melkomoinen jalkaisin taivallettuna!

    Mie kestän hirvikärpäset nipin napin vielä tukassa, mutta kun ne menee vaatteiden sisälle, niin... no, ainakin kerran olen stripannut keskellä metsää niiden takia. Ehken olis kehannu jossain yleisellä tiellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, onneksi niitä ei tosiaan mulla mennyt vaatteiden sisälle! En tiedä mitä mä olisin tehnyt! Olis ollut aivan kamalaa. Mulla on myös tapana heittää kaikki vaatteet pois jos tunnen jotain epämääräistä liikettä iholla :D. Julkisella paikalla on tuskaa

      Poista
    2. Noku hirvikärpäsiä ei saa ees nitistettyä vaatteen alta, kun ne menee vaan littiin ja karkuun...

      Poista