Lukijat

tiistai 9. syyskuuta 2014

Urheilullinen viikko alkakoon

Mahtoikohan se olla eilen aamulla vai peräti sunnuntaina kun kaverille  valitin kun en pysty oikein juoksemaan. Pitihän sitä tietysti haastaa itsensä. No, jostain sitten sain idean intervalliharjoitteluun. Johan tuo seitsemän kilometrin kiertäminen kävellen alkoi olla liian helppoa. Heh.

Etsin älypuhelimestani intervalliajastimen ja vedin lenkkarit jalkaan, viritin suomipopin puhelimeen, myrkytin itseni hirvikärpästen varalta ja menoks. 7,5 minuuttia kävelyä ja 2 minuuttia juoksua. 2 minuuttia on yllättävän pitkä aika kun sen loppumista odottaa, tiesittekös sitä? Onneksi nuo juoksut eivät sattuneet kertaakaan ylämäkeen! Ihmisiäkin tuli vastaan ja liikaa tuli ajateltua (siinä tuskienkin keskellä) että miltä mun perse näyttää siinä edes takas "juoksun" eli siis raahustamisen tahtiin hyllyessä. Varmaan aika pahalta. Silti tein pyrähdykset aikataulun mukaan perseestäni välittämättä. Alunperin ajattelin että jos en jaksa koko seitsemää kilometriä noin niin höllennän tahtia. Paskat mä mitään höllentänyt! Keuhkot huusi hoosiannaa aina juoksujen vikalla minuutilla, ekat 30 sekuntia meni aina ihan hyvin, heh. Kaksi minuuttia kun täyttyi niin puuskutin tajunnan rajamailla kuin olisin juuri vetänyt maratonin. Ai mullako huonohko kunto? Joo-o, taitaa olla.

Aika ylpeä olen itsestäni kun sain itseni juoksemaan seitsemän kertaa kaksi minuuttia vaikka joka kerta tuntui että nyt ei pysty. Vauhti ei kyllä päätä huimannut, koko lenkin keskinopeus oli 6,3 km/h kun se pelkällä reippaalla kävelyllä oli 5,7 km/h.

Todennäköisesti jossain vaiheessa alkaa sattumaan polveen tai lonkkaan, niin kävi viimeksikin kun yritin jotain juoksukoulua. Mutta siihen asti ajattelin vetää täysiä. Ei saa jäädä tuleen makaamaan. Vierivä kivi ei sammaloidu jne.

8 kommenttia:

  1. Minkä nimisen sovelluksen latasit? Olen etsinyt samantyyppistä sovellusta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runtastic timer. Toimii radion kanssa samaan aikaan ja oli tarpeeksi yksinkertainen että mäkin osasin käyttää :)

      Poista
    2. Jes, kiitos! Lataukseen menee :)

      Poista
  2. Vaude, oot kyllä reipas! Mutta liikunta on hyvää lääkettä mielen murheeseen - endorfiinit jyllää ja tulee hyvä olo, ja voi olla itteensä tyytyväinen. Se persekin äkkiä putoo sinne matkan varrelle, ja kohta oot jokapaikasta timmi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thänks! Perseen katoamista odotellen :)

      Poista
    2. Mie oon omani kanssa välillä hankaluuksissa kissatalossa, jossa käyn siivoilemassa vapaaehtoisena... tuntuu, että ei tarvi ku käännähtää, niin pyyhkiytyy ruoka- tai siivouskärrystä kamat lattialle...

      Poista
  3. Saatana, tää söi mun kommani.
    Eli uudestaan; pisteet sulle kun lähdit rääkkäämään itseäsi koska meikäläiseltä lenkkeily on jäänyt aika helvetin monta kertaa pelkäksi uhoamiseksi. Sohva kun on paljon lähempänä ja laiskana makaaminen on huomattavasti mukavampi kokemus kuin masokistinen liikunta.
    Sitä minen kyllä ymmärrä että miks sitä persettä pitää vahtia joka paikassa ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kun se perse on niin ISO osa mua :D. Se on all over the place! Just tuli talsittua 10 kilsaa, huhhuh...

      Poista