Lukijat

tiistai 14. lokakuuta 2014

Kahville

Joo olipahan brakedown sunnuntaina. No, siitä on taas noustu ja eteenpäin mennään.

Mun päätä vähän sekottaa se yks jannu, jonka kanssa olen kirjoitellut. Mä en jaksais ajatella koko ajan, mutta milläs estät. Saatan nähdä jannun kahvilla lauantaina niin lähtee ainakin kaikki perusteettomat mielikuvat molemmilta. Hitto kun häiritsee kun ei sillä ole nimeä. Ei se Mies vaan käy. Eikä kyllä jannukaan. No, kuitenkin samasta tyypistä puhun.Se on jotenkin onnistunut saamaan mun sekalaisesta ajatusmaailmasta osan ja tiedän että mäkin olen jostain kumman syystä hänenkin ajatuksissa.Siitä on tullut jonkinlainen osa mun toipumista kai.

Kyllähän mä tiedän että ei tässä tilanteessa mitään kahveja kannattais kai juoda, mutta kun olen joka tapauksissa melkein hänen kulmilleen menossa ja mulla tulee olemaan pitkä päivä niin ei se kahvi pahaa tekis... Selittelyä itselleni. Joopajoo. Miinuslistakin on jo kilometrin pituinen! :D

6 kommenttia:

  1. Kyllä kahvit voi aina juoda ja rupatella. Eihän sen tarvi mitään merkata. Paitsi tietysti, jos itellä on olo, että se merkkaa jotain...
    Hyvä mieki täällä neuvomaan, minusta ei olis enää parisuhdemarkkinoille ei sitten millään. En osais, eikä tietenkään kukaan huoliskaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä tiedä olisko siinä mitään väärää jos se merkkais jotain? Tää on vähän vaikea aika kyllä nyt...

      Poista
  2. Joskus vaan kohtalo vie, vaikka itse ei asiaa just siinä kohtaa allekirjoittaskaan. Eipä sen puoleen, mulla on aika paljon hetkiä jollon pää sanoo ettei kannata mutta käsi käy, yllättävän monta hyvää työtä on tullut silleen tehtyä, tosin kyllä sitten myös sitä sutta ja sekundaakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu että mulla on KOKO AJAN tommosta että pää sanoo toista mutta toimin toisin. Huoh. No, ei voi mitään, näillä mennään...

      Poista
  3. Mun mielessä tää on jo Yhdyssanamies. Sen yhdyssanan voi sitten ajatella ihan miten haluaa ;D

    Tällain kun ulkopuolelta katsoo, niin vois sanoa, ettei välttämättä ole fiksua mennä kahveille ja ongelmia siitäkin vaan lopulta seuraa. Mutta, jos olisin ite vastaavassa tilanteessa, niin menisin kuitenkin. Niin mä silloin kauan sitten tein, kun olin sinkku ja ei se aina hyvin menny... Toisaalta, nyt kun rupesin miettiin, niin toisaalta toi mun mieskin on tainnut olla alunperin laastari ;) Tosin meidän suhteen alussa jouduin kyllä sanomaan, että en pysty eteneen henkisesti niin nopeasti kuin sä, koska olen vielä rikki. Mutta tulin kummiskin joskus perässä sitten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdyssanamies! Hyvä, se se on :). Lyhennettynä Y-mies :D. Kyllä, ongelmia siitä todennäköisesti vain tulee, mutta sitähän tää mun elämä on, yhtä isoo ongelmaa. Ja mistä mä sit kirjottaisin jos mulla ei olis yhtään ongelmia!

      Poista