Mä tunnen itseni taas kovin yksinäiseksi. Perjantai-ilta, Vain Elämää, tulisijojen lämmitystä. Päivällä ajattelin että lähden tanssimaan tänään, mutta fiilis on mennyt päivän mittaan ohi.
Jotenkin se tieto, ettei ole koko viikonlopun aikana mitään sovittua sosiaalista livekontaktia on aika surkeaa. Osaan mä itseni kanssa olla, mutta tarviiko KOKO ajan olla? No enhän mä koko aikaa ole yksin ollutkaan, tajuanhan mä sen. On ollut ties mitä kirvesmurhaajaa, avantouintia ja sun muuta suunnitelmaa. Itsestähän se olisi kiinni. Ei vain saa itsestään irti mitään.
Mutta nyt mulla on jostain syystä (jota en osaa eritellä) paha mieli ja itkettää. Kai mä sit rupean itkemään kun ei muutakaan tässä just nyt ole.
Vai pitäisköhän pitää joku itseohjautuva terapiasessio ja analysoida vähän?
On semmoinen tikittävä aikapommiolo.
Sun olo on kaikkea muuta kuin naurattava, mutta en voi mitään sille, että hymyilytti tuo kylmänviilee "onhan tässä ollu kirvesmurhaajaa sun muuta..." :)
VastaaPoistaJa olo menee ohi. Aina ne menee.
Mun elämä tuntuu joskus niin absurdilta (joo, ihan itseaiheutettua) että ei tätä voi ajatella kuin kylmänviileästi tai huumorilla. Tänään kylmänviileys voittaa. Ainahan nää olot menee ohi.
PoistaMua huvitti myös tuo kirvesmurhaajamaininta, vaikka silloista päivitystä lukiessani kyllä kylmäsi pahasti.
VastaaPoistaÄlä itke, mä voin tänään itkeä sunkin puolesta. Turvonneita silmiä katsellessani voisin väittää itkeneeni ainakin vuoden itkukiintiön täyteen.
Päivitän jossain vaiheessa, kunhan saan pääni taas selvemmäksi. Mua ei tosin itketä miehet, vaan kissat. Toinen pienistä menetyi aamulla ja toinenkin huonossa kunnossa. Oli nyt pakko mainita, kun olet myös kissaihmisiä.
Mää jo aattelin että mitä sulle kuuluu, että ootko livistäny jonnekin hurvittelemaan kertomatta täällä, mutta siellähän sä kotona oot tallessa ja turvassa sitten kuitenkin.
VastaaPoistaTuo itseohjautuva terapiasession analysaatio kuulostaa ihan mukiinmenevältä viikonlopun aiheelta, nettihän on täynnä tällasia aikapomminpurkuoppaita että eikun tuumasta toimeen ja manuaaleihin käsiksi.
Tuli tässä itse asiassa mieleen kuinka toiselle jaetaan enemmän ja toiselle vähemmän, en tässä tarkota mitään parempi huonompi jaottelua vaan ihan tavallista "ihan liikaa tai ei todellakaan tarpeeksi"... musta tuntuu että mulla ei kalenteri välillä riitä ja miten nuo viikonloput on kokoajan täynnä jotain menoa. Ja kuinka paljon toivoisin että olisi joskus muutama päivä ihan yksin siis IHAN YKSIN... voi että mä niin nauttisin. Viime kesä oli ihan luksusta kun sattui sellanen tilanne että ei ollu ketään talossa 4 päivään, ja tuli siinä mieleen että milloin olin viimeksi ollut kokonaisen vuorokauden yksin... hahaa 13 vuotta sitten... paitti että en kyllä sitten viettänyt koko 4 pv yksin, vaan juurikin kuljin omia polkuja tapasin ketä halusin ja millon halusin ja söin mitä lystää ja millon lystää ja siihen malliin :)
Eipä sen puoleen kyllä mulla on vielä mielessä se aika kun asui yksin, silloin ennen omia lapsia, olihan se yksinäistä, mutta jotenkin erilaista se oli yksinäisyys nuorempana ehkä enemmän itsestäänselvää kuin mitä se nyt ehkä olis...
ps. Oon tykänny kovasti lukea tätä sun blogia (alusta asti olen lukenut) kun itsekin mietin erinäisiä vaihtoehtoja oman elämän kannalta.