Lukijat

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Elämäni miehet

Kyllähän mä Kelailijaa mietin vielä. Varsinkin silloin kun ei ole mitään tekemistä niin kuin nyt. Aivot käy kierroksilla ja on mietitty kaikkia elämäni miehiä. Onkohan se saanut elämänsä järjestykseen, ajatteleekohan se koskaan mua ja millä fiiliksellä?

Kun ajattelen taaksepäin niin huomaan miten paljon liikaa mä hänen eteensä yritin. Huomaan vertaavani väkisinkin tähän nykytilanteeseen kun ei tarvitse taistella vaikeitten asioiden kanssa, ei tarvitse yrittää. Kelailijan kanssa oleminen, juttelu yms. oli helppoa ja vaivatonta, mutta se oheisjuttu exineen, velkoineen ja mustine päänsisällyksineen ei sitten ollutkaan, mutta silti mä jaksoin yrittää kun koin että oli jotain spesiaalia. Nyt kun mietin niin mitä spesiaalia meillä oli? Kunnioitusta ja arvostusta kovin vähän mua ja mun yrittämistä meidän suhdetta kohtaan. Kauniita sanoja sain kyllä ainakin alkuvaiheessa, mutta ilmeisesti muuttuivat jossain vaiheessa tyhjiksi. Ei mulla sillä tavalla ikävä ole, en kaipaa tupakan hajua, en kaljatölkkejä pöydällä (miten ne voikin olla niin vaikea viedä pois), en kännykällä pelaamista silloin  kun kaipasin läheisyyttä, en outoja exäjuttuja. Silti se mies vaan mun mielessä usein käy. Takaisin en ottaisi.

Kun taas Mr Sixpack. Näyttää tunteitaan enemmän teoilla, sanoja ei saa näköjään edes väkisin puristettua. Vakavia keskusteluita ei ole juurikaan ollut, ainakaan meitä koskevia, mun yritykset kuihtuu hymiövastauksiin. Mutta oleminen ja eläminen on helppoa, exästään en tiedä muuta kuin mitä olen itse googlettanut (olenhan nainen). Raha-asiat on kunnossa vaikkei leveästi eläkään. Olisinko voinut Kelailijan kanssa lähteä kylpylälomalle? Joo toki jos olisin itse kaiken maksanut. Oletuksena toki se, ettei olisi jättänyt mua ennen lomaa. Heh. Miks mä olen katkera vieläkin vaikka en K:ta takaisin halua? Aika, mene nopeasti ja pyyhi K mielestä!

Tyyppikin laittoi taas viestiä, noin kerran kuukaudessa lähestyy mua "mitä kuuluu"-viestillä. Yleensä olen vastannut, nyt ei kyllä huvita. Sekin on kyllä semmoinen kakkapää ettei tosikaan. Naisensa selän takana haluaa pervoilla. Ei kiinnosta mua. Jos ei kohta ala noi viestit loppumaan niin taidanpa sanoa että seuraavan viestin välitän avovaimolleen. Jospa loppuisi viestittely. Eipä tuommoinen salaystävyys mitään mulle anna kun ei voida avoimesti olla kavereita.

Heh, tästähän tuli pohdinta kolmesta tärkeimmästä miehestä eroni jälkeen. Mulla on tapana otsikoida vasta postauksen kirjoitettuani kun en usein tiedä mitä tämä näppis alkaa tuottamaan :). Eilen ja tänään siis elämäni miehiä :)

13 kommenttia:

  1. Mikä siinä onkin, että saattaa ajatella vaikka kuinka paljon, ja silti tietää, että takaisin ei ottaisi. Jotenkaan ajatukset ei ihan ymmärrä järjen logiikkaa. Mutta kaipa ne ajatukset joskus loppuu! Toivoa sopii, koska jos kaikkia meinaa näin paljon ajatella, niin pikkuhiljaa kuormittuu kyllä pää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä muuta sano :D. Tulis edes ulkoilukelit niin pääsis lenkille ettei tarttis niin kovasti ajatella!

      Poista
  2. Laitoin tähän lauseen toisensa perästä ja voi miten ääliömäisiltä kliseiltä ne tuntu. Poistin kaiken ja totean vain, että käyty on ja kommenttia jätetty :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No höh! Ei tommonen käy! Mun blogihan on yks ääliömäinen klisee :D

      Poista
  3. Laita se Tyyppi kännykkään estolistalle. Ainakin Lumiassa ja iPhonessa on sellainen ominaisuus. Ne viestit ja puhelut ei näy sulle muuten, kuin jos käyt asetuksissa tutkimassa lokitietoja. Ihan ykkösominaisuus :).
    Olen miettinyt omalla ja ystävieni kohdalla, että miksi ne vanhat surkeatkin suhteet pyörii mielessä ja palaa mieleen pitkän tauon jälkeen. Se on varmasti mielen tapa prosessoida asiaa niin pitkään, että sydän lopulta korjaantuu. Tai sitten ei ole vain päästänyt täysin irti. Tai mieli ajattelee sitä ihmistä, vaikka itse asiassa se ajatteleekin vain sitä tunnetta, jota on ko. henkilön kanssa tuntenut.
    T. Terppuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä taida estää sitä, mä vain haluan ignoorata sen :D. Niin... voisko se olla se tunne mitä ajattelee eikä ihminen? Voi olla!

      Poista
  4. Kyllähän sitä välillä miettii vanhoja koulukavereitakin, vaikkei vähempää vois kiinnostaa kuka mitäkin tekee. Mukavahan se on muistella puhelinseksiä laastarin kanssa, pientä kähmintää kavereiden katseilta piilossa, epätoivoisia nettijuttuja. Siitähän se elämä koostuu.

    Omasta erostani tulee 4 vuotta, enkä enää muista miltä ukko näyttää. Muistan kyllä valokuvia, ja miltä niissä näyttää, muistan perseen joka oli mielestäni maailman epäseksikkäin, ja muistan luomet jotka olisi pitänyt poistaa. Mutta nyt kun uutta suhdetta on pari vuotta takana, tulee eksä silti välillä mieleeni. Ei siksi, että vertailisin (paitsi toisinaan tulee juurikin mieleen kuinka helpolla pääsen nykyään, ah niin ihanaa!), eikä siksi että kaipaisin. Tai en kyllä tiedä miksi, mutta lopputulos on aina puhdas raivo. Raivostuttaa miettiä kuinka hänen osuutensa lakananvedosta ei olisi hänen mielestään vaatinut edes perseennostoa sohvalta, tai se, että hän jätti henkarit roikkumaan näkökenttäni yläpuolelle, ja sain 3krt viikossa henkarin päähän (ihan vitun kivaa, onko eteisessä oikeasti paitojen kuivatuspaikka?), tai kuvottavat tavat liittyen hygieniaan, kännissä minun nolaaminen (joko tarkoituksenmukaisesti, tai sitten ihan vain sillä kännin määrällä) ja mitä noita nyt on.

    Exälleni en jaksa olla katkera, sillä en mitään voita. Mutta otsikoksi en voisi laittaa elämäni miehet tämän tyypin kohdalle. Ehkä itse olisin tuon kirjoittanut aiheella miehet elämässäni. Tai ihan kuin tuokin määrittäisi minua miesten kautta, eli ehkä päätyisinkin "miehiä elämäni varrella".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkään en kuitenkaan laskenut entistä aviomiestäni "elämäni miesten" listalle. Hassu juttu. Tyyppi pääsi listalle kun avasi mun tunne-elämän tavalla, jota kukaan ei ollut ennen tehnyt. Kelailija oli ehkä jonkin tyyppinen ensirakkaus ja Mr Sixpack tietysti siksi kun on tällä hetkellä mun ja hänen kanssaan on niin hyvä olla kaikin puolin.

      Okei, onhan exän kanssa tullut saatua kaksi lasta ja aikuiselämä alkuun, mutta jotenkin sitä tunnepuolta ei ollut ollenkaan samanlla tavalla missään vaiheessa kuin näiden kolmen elämäni miehen kanssa :)

      Poista
  5. Jep, täysin epäloogisia on täälläkin ajatukset ja muistot ja "sen yhden" ajatteleminen. Ikäväkin on, välillä. Vaikka kuinka koettaa muistaa sen kaiken paskan, mitä oli, niin silti mä pääsääntöisesti muistan vaan ne ihanat ajat ja hetket.
    Ja kai sitä saakin muistella ja miettiä ja kelata ja analysoida, kunhan ei anna sille valtaa. Tai tee mitään typerää, kuten ota takaisin tms..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu että ne ihanatkin hetket K:n kanssa on jotenkin pyyhkiytyneet pois. Kai sitä muistella ja miettiä saa, turvallisinta on tehdä sitä kuitenkin järki päässä, onneksi meillä aina niin onkin :D

      Poista
  6. Mulla on tällä hetkellä oma kelailija-ongelma. On siis toivoa, että elämä on joskus parempaa.

    VastaaPoista