Lukijat

perjantai 18. syyskuuta 2015

Huoli

Syyllisyys, se on aina välillä läsnä. Kohta neljä vuotta erosta. Aika jännä muuten että lajittelen mun elämän aikaan ennen eroa ja eron jälkeen. NELJÄ vuotta! Herran jestas miten pitkä aika. NELJÄ vuotta...

Vain elämää ja pari lasia viini yksin. Ohjelma loppui ja jäin fiilistelemään ja pohtimaan mun elämää. Iski syyllisyys lapsista. Onkohan niillä kaikki hyvin? Mä en tiedä miten niillä menee siellä uusperheessä kun eivät siitä puhu. Toivottavasti siellä on kaikki hyvin.

Mitä jos meidän ero vaikuttikin niihin jotenkin peruuttamattomasti? Olisko se näkynyt mulle asti? Toivottavasti. Jos niillä onkin asiat paremmin kuin mitä olisi mun luona? Voihan se olla niinkin. Mitä jossittelu auttaa? Ei niin mitään.

On tää elämä kyllä ihmeellinen paikka. Ikinä ei tiedä mitä tapahtuu. Onko kaikki hyvin vai ei? Välillä on huoli lapsista, välillä huoli itsestä. Saanko mä vastarakkautta vai elänkö mä taas jossain omassa pilvilinnassa? Aika näyttää.

6 kommenttia:

  1. Eiköhän ne lapset oireilis ja ehkä puhuiskin, jos niillä olis huono olla. Tottakai erolla on aina vaikutuksia, mutta koskaan ei voi tietää, olisko jääminen ollut ollenkaan yhtä hyvä ratkaisu. Sitä on ihan turha miettiä. Ja silti sitä miettii, tiedän. Tulee niitä jossittelukausia.

    VastaaPoista
  2. Moi! Olen ajoittain käynyt lukemassa sun blogia ja hdin ikävöisä kun olit kateissa.
    Kiinnostaa eron jälkeinen elämä. Etenkin kun edessä tuo pahamaineinen sana...
    Sun lapset ei siis asu sun luona? Kauhean raskasta?
    Mä haluan uskoa et lapst selviää erosta. Kyllä uskon myös et olis sulle sanoneet jos vois kurjasti.
    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajoittain raskasta, mutta kaikkeen tottuu. Kyllä ne selviää erosta, enemmän tuntuu sen etävanhemman sieluun ottavan. Tsemppiä sullekin ja kiva kun löysit takas lueskelemaan :)

      Poista