Lukijat

torstai 29. lokakuuta 2015

Keski-ikäistyvä vittupää

Olen löytänyt itsestäni keski-ikäistyvän vittupään. Hän tulee esille varsinkin työelämässä kun kokee tulleensa epäreilusti kohdelluksi tai hyväksikäytetyksi.

Olen aina ollut se kiltti työntekijä, joka tekee mukisematta muittenkin hommia, mukisee korkeintaan vain itsekseen ja tekee muitten hommat ensin ja sitten venyttää päiväänsä tehdäkseen omansa. No, eipä ole enää! Olen oppinut sanomaan EI! ja ai että se tuntuu hyvältä! Okei, en ehkä kerää suosituimmuuspisteitä, mutta eipä niillä ole mitään saanut ennenkään.

Vihdoin olen huomannut sen, että se saa tahtonsa läpi kuka eniten meteliä pitää ja olenkin sitä nyt opetellut, silleen hallitusti ja pinnan alla toki. Esimies saattaa olla hieman helisemässä välillä mun kanssa, mutta ei se mitään :). Pääasiassa oon ihan kiltti työntekijä kuitenkin.

Toinen uuden elämän viikko on menossa (taas)  ja ihan jees menee. Yritän tällä kertaa liikkua järjen rajoissa ja syödä tarpeeksi.Tää on vaan kovin kovin hidasta. Olen ostanut Uuden elämän alku - valmennuksen (vain 20 euroa ja siellä on ihan oikea ihminen taustalla) ja ai että kun on tehokas! Treeniliikkeet kotona ja nopeasti ja  aina jotain uutta niin ei pääse kyllästymään. Toissapäiväisestä treenistä vieläkin vatsalihakset kipeinä vaikka treeni kesti vain parisenkymmentä minuuttia.

Työpaikan kautta ollaan Jutan dieetillä, en ole tyytyväinen kyllä. Massatuotteita nuo Jutan dieetit. Itse pitää kyllä tietää vähän mitä syö ja tekee, ei ainakaan mulle toimisi muuten. Voi toki jollekin toimia, mutta jos painonpudotusryhmän ja painon ylläpitäjäryhmän ruokavalion ero on 50 grammaa kaurahiutaleita niin mielestäni se on kyllä todella vähän.

Mies tsemppaa mua kovasti tässä uudessa elämässäni :)

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Viimeinen loma ja haaste!

Miehen viimeinen loma meni. Reilu 5 viikkoa keikkaa jäljellä. Tuntuu niin pitkältä vaikka kuitenkin lyhyeltä. Vielä yhdet tuliaiset siis :D.  Sanoin kyllä, ettei mitään tarvitse tuoda (eipä vissiin :D ).

Sain kaksi päivää ja kaksi yötä tästä lomasta miehen kanssa. Molempina iltoina vedettiin kolmen tunnin saunapaljuttelusessio katsellen tähtitaivaan liikkeitä. Yllättävän paljon siellä taivaalla kyllä tapahtuu! Kaikenlaisia vipeltäjiä, muutaman oikean tähdenlennonkin bongasin. Erehdyin kysymään kysymyksen joka meni about näin "onko siellä ollut rauhallista". Sain arviolta 20 minuutin luennon lähi-idän tilanteesta, semmoistakin tietoa, jota en välttämättä olis halunnut. Pelottamaan rupesi vähän. Onneksi en muista ihan kaikkea mitä mies luennoi.

Mies oli jättänyt työtakkinsa tänne ja sitä viikonlopun haisteltuani (joo-o, pakkohan mun oli, ihanan tuoksuinen!) sain kuningasidean että mun pitää kirjoittaa lemmenviesti sinne taskuun! Sen tein, tuli vähän imelä :). Liitin mukaan vielä rakkausvessapaperia tekstillä "Rakkautta on yllätysviesti takin taskussa". Mieshän tietysti tunsi sen ohkaisen takin taskun läpi samantien kun veti takin päälle. Mä kauhistuin ja komensin että ei saa lukea, että lukee vasta junassa :D. Vein miehen asemalle, pussailtiin salaa aseman käytävällä (kuulemma työvaatteissa ei saa pussailla julkisesti). Sain pidäteltyä kyyneleet siihen asti kunnes vikat heipat oli sanottu ja olin kääntynyt pois päin. Ennen kuin olin autolle päässyt niin tuli kiitokset viestistä pusuhymiöiden kera. Sisäisesti varmaan nauroi mulle :).  Dokumentin nimihän oli "Ylistys x:lle", kerroin siinä mistä asioista olen onnellinen. Yksi oli mm. se että on ihanaa kun hän auttaa asioissa, joita en osaa yhtä hyvin kuin hän, esimerkkinä käytin Justin Bieberin sensuroimattoman pippelin googlettamista :D. Hän ystävällisesti kaivoi kohua aiheuttaneen kuvan mulle netin syövereistä kun en itse löytänyt kuin sensuroituja :D (ei se niin ihmeellinen ollut). On se vaan ihana mies kun noin auttaa naistaan!

Haastan kaikki parisuhteelliset kirjoittamaan puolisollenne yllätysviestin takin taskuun! Kommenttiin sitten reaktiot :)

Muoks! Parisuhteettomat voi kirjoittaa MULLE yllätysviestin kuvitteelliseen takintaskuuni :D

lauantai 10. lokakuuta 2015

Onnellinen

Lueskelin tänään blogin alkua ja Kelailijasta eroa. Voi Puolis-raukkaa! Niin palasina ja paskana ollut, mutta sieltä noussut kompastellen ylös. Mielettömän suuri kiitollisuus Helmeä kohtaan kun on tukenut mua kaikessa paskassa rämpiessäni! <3 Kiitos! Mulla on muuten sairaan ihana blogi :D

Juuri tällä viikolla ajattelin ajellessani kotiin kivan illallisen jälkeen että miten tyytyväinen mä olen nyt mun elämään. Kaikki vastoinkäymiset on johtanut siihen, mikä mä nyt olen ja osaan tätä onnea arvostaa.

Joku kyseli tuolla kommenteissa että missä mun rakkauselämä menee. No, hyvinhän se menee. Ihana Mies on ollut reissussa nyt viitisen kuukautta, muutama loma on mahtunut näihin viiteen kuukauteen, mutta isänä hänen on tietysti pitänyt priorisoida, ymmärrettävää. Joka ilta jutellaan netissä, rakastamisesta ei olla puhuttu eikä yhteisestä tulevaisuudesta. Otetaan iisisti. Luetaan toisen ajatuksia usein, spookya, mutta ihanaa :). Voisin sanoa olevani rakastunut. Kuutisen viikkoa niin saan miehen kokonaan kotimaan kamaralle. Ihanaa :).

Uskalsin tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia ja ollaan lähdössä Prahaan joulukuussa (joo, tiedän, älkää naurako). Mies on innoissaan tsekkiläisestä oluesta, mä olen innoissani matkasta miehen kanssa :). Joulukuussa tulee vuosi täyteen seurustelua. Okei, onhan tää etäseukkaus ollut vähän erilaista, mutta mulle todella kasvattavaa. Se täpinä kun ajat asemalle miestä hakemaan kun sydän meinaa pakahtua ja on niin onnellinen olo kun pääsee ihan just miehen syliin on jotain aivan mieletöntä! Ihan parasta!

Mä olen koittanut opetella ajattelemaan että mun EI tarvitse tietää mihin tämä johtaa vaan mun pitää vain nauttia jokaisesta hetkestä. Ei mun tarvitse pelätä sitä että jos kaikki loppuu. Mä olen sen jo osoittanut että selviän ja että kaikella on tarkoituksensa :). Luurankoja ei ole enää kaapeissa, eli niidenkään paljastumista ei tarvitse enää pelätä :). Kaikki on hyvin.

Kaikenkaikkiaan olen onnellinen :)

perjantai 9. lokakuuta 2015

Yksi huone taas valmis

Olen remppaillut yläkertaan vanhemmalle teinille huonetta. Kissojahan mulla ei enää ole, joten kissojen valtakunta muuttuu pikkuhiljaa ihmisten valtakunnaksi. Aloitin remppaamisen kilpparilääkityksen aiheuttamassa energiapuuskassa elokuussa, joka meni yhdessä viikonlopussa ohi ja vaihtui uupumukseksi. Tämän huoneen remppaamiseen meni siis loppujenlopuksi monta kuukautta kun en vaan jaksanut. Iskä ja sisko riensivät onneksi hätiin.


Revin sähköt pois, oli haastavaa kun olivat metalliputkessa ja  kiinni seinässä semmoisilla metallihakasilla parin kymmenen sentin välein. irtonaisen tapetin repiminen, pinkopahvin poisto lautaseinästä ja tasoitetapetointi. Aikaahan se vei kun meistä kukaan ei ole ammattilainen. Jälkiviisaana sanoisin että tasoitetapetti ei ole ihmeainetta (mä optimistina kuvittelin että olisi) eikä se peittänyt noita alkutilannekuvassa näkyviä pinkopahvin kupruiluja. No, löysin nettikirppikseltä tuohon väliin sopivan peilin vitosella, jee :). Vielä pitää verhoja lyhentää ja ostaa naruhommelit että saa verhot niputettua. Hyvä tuli :). Ite tein ja säästin :D



Epätoivo meinasi iskeä kun kupruja maalailin, mutta olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen! Voisin itse muuttaa tuohon huoneeseen, niin kiva siitä tuli. Rrrrakastan tuota lautaseinää! Eikä näköalatkaan ole huonot 


Vielä olisi toinen huone tasoitetapetoitavana ja maalattavana. Sähköt on onneksi jo purettu. No, nyt pidän taukoa ja kerään rahaa, kuopus kun kuulemma haluaa pysyä alakerrassa joka tapauksessa.