Yksin matkustava nainen

Pistänpäs vähän ajatuksia tuosta yksin matkustamisesta. Yksin matkalle lähteminen pelotti vähän, mutta pelot osoittautuivat turhiksi. Olen pärjännyt eikä kukaan ole katsonut mua sillä silmällä että olisin friikki. En ole tarvinnut "ravintolaseurakirjaa", tosin olen usein räplännyt kännykkää syödessäni (hyi, rumaa, mutta so what). Mulla on ollut eräs "ravintolaseuralainen", jolle olen asioita jakanut aina kun wifi on löytynyt. Hänestä tuskin tulee tunnistetta blogiin. Peruspessimisti ei pety.

Yksin olet oman onnesi seppä, hyvässä ja pahassa. Itse en osannut oikein kääntää kylmää sadepäivää puolelleni vaan mieli oli hetken maassa. Kukaan ei piristänyt, olinhan yksin. Itse olen saanut tehdä kaikki päätökset, pakko ei ole ollu syödä ravintolassa jos ei ole huvittanut, seurassa matkustaessa ehkä olisi ollut. Aikaa ei ole mennyt mihinkään seksihommiin, selvää ajansäästöä. Senkin ajan olen voinut kirjoittaa vaikka blogia. Sitä ei moni seurassa matkaava ehkä tekisi.

Ei tämä vaadi mielestäni sen enempää rohkeutta kuin kotimaassa yksin eläminenkään, ainakaan tässä maassa matkailu. Kukaan ei ole edes yrittänyt iskeä, johtunee suolan ja viinin turvottaneesta naamasta. Huulipunaa ei ole edes mukana, joten perusnaamalla on menty, eikä vieraisiin pöytiin ole  katseltu.  Ei tänne mitään miehiä tultu kyllä iskemäänkään. Myönnän toki hieman vahingossa tinderöineeni ja kylläpäs tulee matcheja. Ei täälläkään päin maailmaa miehet juurikaan juttuja aloita. 

Olen vetistellyt maailman kauneutta, silloin olo on tuntunut hieman yksinäiseltä. Olisin halunnut jakaa kaiken tämän kauneuden rakkaan ihmisen kanssa. Sydänsurut helpottavat, olin ansainnut tämän matkan itselleni.  Helvetin rankka viime vuosi ja tämä talvi ja kevät. Ne on takana päin ja ties mitä edessä päin.

Mitä tästä kokemuksesta olemme oppineet? Pitää tehdä asioita, jotka pelottaa ja jännittää. Siten on mahdollista kasvaa, olla sovussa itsensä kanssa, nähdä ja kokea, iloita uskaltamisesta. Luottaa siihen että elämä kantaa vaikka välillä makaisikin itsesäälissä ojan pohjalla. Ei sitä kyllä silloin jaksa luottaa kun tilanne on päällä, muistan sen hyvin. Kyllä tämä reissu mua kasvatti, loi uskoa siihen että osaan, pystyn ja pärjään myös yksin. Ja pystyn nauttimaan myös yksin.

Jokaisella pilvellä on hopeareunus. Toivottavasti muistaisin nämä viisaat ajatukseni myös reissun jälkeen.