Kaverin häät, ilotulitus pamahtaa ja kyyneleet alkaa valumaan. Samalla tajuan että kaksi viimeistä uutta vuotta vietin Sen Miehen kanssa. Näköjään tuo pauke sitten vei mut taas sinne kainaloon ja paljuun jossa ilotulitusta viimeksi katseltiin. Perseestä ja niin väärin.
Näitä asioita on niin paljon, ei onneksi vain minulla. Ja ne tulee niin yllättäen. Väärän makuinen hammastahna, suihkugeeli, musiikki. On se vaan hassua miten tietyt asiat piirtyy jonnekin alitajuiseen aistimuistiin josta ne sitten aktivoituu tuoksusta, äänestä, mausta.
Mä olen asian hyväksynyt, mennyt eteenpäin, en halua sitä takaisin, joten muistotkin voisivat jättää mut kyllä jo pikkuhiljaa rauhaan. Olen kuullut että erosta kestä selvitä puolet suhteen pituudesta. Meni jo, joten alkaa olemaan mielestäni hieman kohtuutonta.
Yhtäkkiä huomaan että mun elämä on täyttynyt niin ettei miestä siihen nyt mahdu. Pokemonissa siirryin nextille levelille ja rämmin häiden jälkeisenä krapulapäivänä pitkin metsiä ja olen paikallisilla gymeillä jo tunnettu nimi. Mysticin whatsapp-ryhmässä keskustelu salitilanteesta käy kuumana ja yhdessä pohditaan vallattavia saleja ja aikatauluja :D. Mun lapset niin häpeäisivät jos tietäisivät. Tässä jengissä on siis vain aikuisia, osa jopa mua vanhempia! Laitoin lapsille innoissani snäpin "teidän äiti on paikallisen mysticin whatsappryhmän ylläpitäjä! Ootteks te vähän ylpeitä äidistänne?! How cool is that!" Sieltä tuli vastauksesi "ei näin äiti, ei näin".
Joskus mulla menee överiksi mutta onneksi on ihmisiä joilla tämäkin on mennyt överimmäksi, uskokaa tai älkää.
:D Mutta miksei noin?! Kyllä minä ainakin olisin ylpeä. Ole sie vain.
VastaaPoistaMusiikki ja tuoksut mulla ainakin toimii ihan kauheina muistotriggereinä. Tapailin joskus yhtä miestä tuossa kaupungissa, missä usein haisee pahalle, ja vieläkin siitä hajusta tulee ahdistavia muistikuvia, vaikka asiasta on yli 20 vuotta ja olen monta kertaa sinä aikana ollut haistelemassa.
Ei taida kauheesti lohduttaa.