Tilannepäivitys

Eipä tässä erikoisempaa kerrottavaa, mutta kerronpa sen silti. Tkm ja minä tykätään toisistamme edelleen ja siirappimössö valuu. Seuraavat treffit on vasta viikon päästä eli pitkään ja hartaasti saadaan odotella, mutta sitten se tuntuukin erityisen hyvältä kun sitä on kauan odottanut.

Ei meidän suhde (joo, kyllä meillä taitaa olla suhde) tunnu siltä, että oltaisi tavattu vain kahdesti. Se tuntuu ihan joltain muulta. Se tuntuu välimatkasta huolimatta niin hyvältä, että välillä tuntuu että pakahtuu kaikkeen tunteeseen mitä sisällä on.

Edelliseen postaukseen tuli äsken kommentti: "666 kilsaa... hei mikset sä voi vain lähikauppareissullas bongata jonkun komeen ja kivan? Miks aina aidan korkeimmasta ja piikkisimmästä kohtaa? :D "

Niin, sanokaas muuta. Miks pitää aina vaikeimman kautta? En tiedä, ehkä kun mä olen niin hyvä kiipeämään (tai ainakin yrittämään) ja siedän niitä piikkejäkin kohtalaisesti. Eikä meidän välimatka ole 666 kilsaa, taisi Tkm vain koittaa pelotella tuolla! Tarkistuslaskenta antaa VAIN 646 kilsaa.

Eihän tää kovin helppo case ole, mutta kuitenkin tässä on jotain niin hyvää ja selvittämisen arvoista että tämä pitää katsoa läpi. Treffit kerrallaan ja kärsivällisesti. Onneksi olen tunnettu kärsivällisyydestäni ja siitä että tyynesti ja flippailematta kestän maailman myrskyjä.

Tämä suhde hakee ironiassaan vertaistaan. Tkm:n työ ja elämäntilanne tuntuu keräävän yhteen mun menneiden suhteiden vaikeimmat kohdat. Onneksi pystytään niistä puhumaan. Olen joutunut availemaan omia edellisen suhteen arpia kun Tkm:n työ on tuonut semmoisia asioita eteen, että tulen joutumaan kohtaamaan samoja asioita kuin viime suhteessani (ei ole onneksi lähdössä puoleksi vuodeksi ulkomaille) ja yllättynyt siitä miten yhtäkkiä ne samat pelot onkin läsnä. Mutta olen onnellinen kun voin niistä puhua. Eihän mies todennäköisesti naisen päässä olevia pelkoja ymmärrä, mutta hyvin se onnistui ne kuuntelemaan.

Vähän tuntuu oudolta kirjoittaa kun todennäköisesti Tkm nämä lukee. Puhuttiin kyllä että josko hän lopettaisi lukemisen niin saisin kirjoittaa rauhassa niin kuin haluan. Itse en kyllä pystyisi, tuskin mieskään :D. En mä tätäkään postausta olisi kovin erilailla kirjoittanut vaikka mies ei lukisikaan.

Kävi miten kävi, olen onnellinen että pystyn vielä näin tuntemaan <3