Töissä on tähän aikaan vuodesta kiirettä ja yhdellä jos toisella on pinna vähän tiukalla. Mä en kuulu siihen kaikista pisimmän pinnan omistajien joukkoon ja se välillä kyllä tulee töissäkin ilmi. Mun esimieheksi tuli kesällä talon ulkopuolelta uusi ikäiseni mies. Häntä ollaan sitten kollegan kanssa opetettu taloushallinnon hommiin reilu puoli vuotta. Ihan kehityskelpoinen yksilö, mutta monen tulen välissä.

Olen yhtä kohtalaisen vaikeaa asiaa yrittänyt saada menemään ymmärrykseen kesästä asti. Asiaa, josta tulee joka kuukausi selvityspyyntö vaikka olen joka kuukausi asian selvittänyt ja sama selvitys pätee. Mutta koska asia ei ole ymmärretty niin minkäs teet. Menetin hermoni alkuviikosta kun puhelin soi muutamaa minuuttia ennen neljää ja pyydettiin jälleen kerran selvitystä. Siihen kun menee joka kerta vähintään muutama tunti niin en ilahtunu ja ärsyyntymiseni saattoi välittyä puhelimen välityksellä aika sellaisena kuin se tuntui sisälläkin. Puhelun päätyttyä annoin puhelimen pudota pöydälle (palikkamallin Nokia, ei ne mene rikki vaikka mitä tekis). Puhelin keilasi matkansa varrella olleen vesimukin, joka kaatui paperien päälle. Nostin mukin johon jäi tilkka vielä jäljelle ja hain paperia. Paiskasin aikamoisen nipun paperia pöydälle kuivatakseni jäljet. No, aikamoinen nippu keilasi mukin uudelleen kumoon ja loput vedet kaatui näppikselle. Olin yksin toimistolla, joten päästelin kirosanoja vapautuneesti.

Rauhotuin ja selvitin asian niin ymmärrettävästi kuin pystyin. Jokunen päivä sen jälkeen esimies meni kollegan huoneeseen vakavalla naamalla "mun pitäisi mennä Puoliksen huoneeseen. Se varmaan taas suuttuu". Pomo tuli ja sanoi "älä ammu viestintuojaa".