Viikkoraportti

Huuuuhhuuuh kun on ollut kiireistä. Koulutusta pk-seudulla puoli viikkoa, johon yritin yhdistää treffit. Treffata piti tiistaista keskiviikkoon ennen kurssia, mutta miehelle tulikin viime hetken "tilanne". Tilanne oli hyvin ymmärrettävä, mutta koska mä suhtaudun pettymyksiin kuin pikkulapsi niin aiheutti hyvän keskustelun kuitenkin ja sain olla pettynyt ja hölmö.

Muutama liikkuva osa mun elämässä ja enemmän kuin yks kalenterimerkintä viikossa näyttää aiheuttavan sen, että mulla ei pysy enää langat käsissä. Kesken kurssipäivän esikoinen kysyi että olinkohan mahdollisesti menossa hänen vanhempainiltaansa. Jysähti päässä silleen niin kuin jysähtää kun tajuat unohtaneesi jotain tärkeetä. Kurssiin liittyvän illallisen peruutus, treffien siirto myöhempään iltaan ja langat oli taas käsissä. Vielä muutama viesti esikoisen kanssa tyyliä "mikä sun open nimi olikaan ja millä luokalla sä oot" niin olin valmis kohtaamaan koulumaailman pitkästä aikaa.

Esikoisen lukio on aivan mielettömän ihana! Opettajat tuntuvat aidosti välittävän niistä nuorista ja opetuksen laatu on hyvää. Koulun yksityisyyden kyllä huomaa. Ruokakin on kuulemma hyvää eikä perunatkaan ole kumisia. Koska keskiarvoraja oli päälle ysin niin häiriköitä ei ole vaan kaikki ovat tulleet sinne opiskelemaan.

Vanhempainillan aikana sain kehitettyä itselleni ilmeisesti jonkinnäköisen migreenityyppisen päänsäryn ja opin että burana kuivana kitusiin ei auta, koska se ei liukene. Sen illan treffit menikin siinä, että makasin pää viillellen käsivarsi silmien peittona melkein koko illan. Burana auttoi jossain vaiheessa onneksi ja pystyin jopa sitten avaamaan silmät ja puhumaankin. Ou jee. KK handlasi tilanteen kyllä hyvin ja sain sellaista läheisyyttä kuin siinä tilassa pystyi.

Viikon aikana meillä oli nelos- ja vitostreffit, en taida enää niitä jaksaa laskea kun ollaan tilanteessa, jossa ne ei oikeastaan ole varsinaisesti enää treffejä vaan elämää toisen kanssa. Vihdoin olen tilanteessa, jossa toinen tekee mun eteen vähintään saman verran kuin mitä mä teen hänen eteensä.

Pk-seudun ihmismäärä ja liikenne oli jälleen kerran yllättävä. Eilen kun pääsin vihdoin lähtemään kotiin ja autoja näkyi enää harvakseltaan niin  tuntui niin helpotukselta :D. Olin vielä suuressa älynväläyksessäni ehdottanut esikoiselle että haen sen koulusta kurssini jälkeen. Hotelli Vantaasta perjantaina klo 15 Kalasataman kautta Itäväylälle oli tämän viikon suurin virhe. Tajusin sen kyllä jo alkumatkasta. Hetki siinä meni että oltiin nokka kohti armasta Kymenlaaksoa.

Ensi viikolla on vastaavanlainen viikko. Tiistaista perjantaihin pk-seudulla, uhhuh. Tsemppiä mulle! Tajuan että mun elämä on joskus ollut tuommoista koko ajan ja tajuan että monen elämä on tälläkin hetkellä ja selviytyvät siitä ihan hyvin. Olen vain niin tottunut rauhalliseen ja pieneen elämääni :).

Ai niin, lisäjärkytyksen aiheutti kuopukseni. 14,5-vuotias LAPSI koki että tarvitsee ehkäisypillerit. Olen niin järkyttynyt etten pysty asiasta edes enempää kirjoittamaan. Ehkäisypillereitä tarvitsee siis siihen mihin ne on kehitettykin, ei esim. runsaitten kuukautisten hoitoon.

Päätän raporttini viikostani tähän ja lähden nauttimaan hiljaisuudesta syksyiseen metsään :)