Kirjoitanpas siitä mitä kävi kun sunnuntaina sitten päätinkin nousta sängystä... Tämä ylösnousemus  tapahtui kolmen aikaan iltapäivällä. Lähdin raidille, eli sosiaaliseen pelitapahtumaan, jonka alkamisajankohta sovitaan aina whatsapissa. Olin ilmoittautunut ja ajoin pelipaikalle. Kävelyä paikalle olisi ollut muutama sata metriä. Autosta poistuttuani vedin sitten lipat. Kunnolla, paljailla säärillä asvaltin reunaan/hiekalle. Puhelin lensi kädestä ja hajosi, toinen nilkka nyrjähti, toinen polvi ja sääri veristyi ja ylpeys sai myös kolauksen. Äkkiä ylös ja takas autoon ja kotiin. Ulvoin autossa ääneen pipiä. Ensimmäinen ajatus oli että voi helvetti, puhelin on rikki enkä voi ilmoittaa että raidi peruuntuu osaltani. Olen liian tunnollinen. Toinen ajatus oli että voi ei, miten käy lasten kanssa oleville yli 500 päivän snapchat-streakeille! Äkkiä kotiin ja risalla näytöllä (onneksi se jotenkin vielä toimi) hätäsnäpit maailmalle ja asentelemaan snäppiä ikivanhaan puhelimeen missä ei toimi kuin yksi sovellus kerrallaan. Polvi liassa ja veressä istuin ja hoitelin puhelinasiat kuntoon ennen kuin tutkin miten mulle oli käynyt.

Kovin hiekkainen ja kudosnestettä vuotava oli tapaturmakohta. N. 15x20 cm, eli ei mikään ihan pikkupipi. Olin ilmeisesti liukunut jotenkin jotain pintaa vasten kun on yhdensuuntaisia viiruja koko alue täynnä ja tietenkin syvempi kraateri polven kohdalla. Ajattelin että eipä tässä mitään, suihkutellaan ja laitetaan desinfiointiainetta (joka ei etiketin mukaan kirvele) joka kirvelee ihan helvetisti. Ulisen kuin pikkulapsi "auuuuu, sattuuuuu ja varppina kirvelee". Katson pipiä puhdistusoperaation jälkeen ja totean että eihän tuo puhtaalta näytä, mutta ei tää nyt taida mikään päivystysasiakaan olla. Päätin jättää asian hautumaan.

Aloitin epätoivoisen tiedostojen varmuuskopiointiyrityksen. Tunteja siinä meni ja sain jotain tehtyä, olin tyytyväinen itseeni.