Laitoin vuorotteluvapaahakemuksen työnantajalle. Tuli hylättynä takaisin. Syy oli heppoinen. Motivaatiota nykyiseen työhön ei ole lainkaan, mutta uutta työtä ei löydy.
Mulla on ollut viime vuosina semmoinen fiilis, että mä pystyn mihin vain. Nyt sitä ei ole. Toivottavasti se johtuu vain siitä, että olen ollut koko alkuvuoden kipeänä. Kaksi keuhkoputkentulehdusta putkeen ja influenssa tai hemmetin kova flunssa. Nyt viikon kuumeettomana, mutta silti voimat ihan poissa ja keuhkot rahisee. Vituttaa.
Tämä on nimeltään "kun mikään ei riitä"-syndrooma. Kun tärkeitä asioita on loksahdellut paikoilleen, niin pienemmät asiat alkaa vituttamaan. Tai no, itseasiassa ei tämä mikään "kun mikään ei riitä"-syndrooma ole, olen vain noussut Maslow:n tarvehierarkiassa pykälän ylöspäin ja tavoittelen seuraavaa loikkaa heti perään. Ongelma on vain mun kärsimättömyys, ei pysty odottamaan sitten niin yhtään. Kaikkihetinyt ja jos se ole mahdollista, niin sekös sitten turhauttaa ja kiukuttaa. Ken kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.
Nykyään kirjoitan postauksia enimmäkseen vain luonnoksiin, koska julkaisukelpoista, riittävän fiksua ja valmista ei tunnu tulevan. Nyt en anna liiallisen itsekritiikin estää julkaisua.
Mutta haittaako se, jos sulla on iso osa asioista niin hyvin, että nyt voit nillittää pienemmistä? Jokainenhan on oman elämänsä expertti ja tärkein henkilö ja jos jokin sun mielestä tarttee muutosta tai fiksausta ei sitä tartte selitellä. Ei meillä muilla sen 'arvokkaampia' asioita ole.
VastaaPoistaEhkä se jossain vaiheessa päädytte ostamaan yhdessä yksisarvisen kanssa jonkun kivan mökin..?
Mutta ymmärrän täysin tuon kaikkimulleheti . Itsehän haluan asioiden tapahtuvan eilen mielellään toissa viikolla.. Ikävä kyllä elämä opettaa kärsivällisyyttä, kyllä se siitä. Jaxuhali.
Ei se haittaa :D. Nillitys turhista on kiinteä osa mua. Yhdessä ostaminen Yksisarvisen kanssa on niin kaukana tulevaisuudessa, että sitä ei uskalla edes vielä miettiä. Niinku noin sadan vuoden päässä. Laitoin loton vetämään, vaikka en ole lottoajatyyppi :D. Jokuhan sen päävoiton joskus saa, miks en siis minä?
PoistaMä uskon vahvasti siihen, että asiat kyllä tapahtuvat oikealla ajallaan. Siitäkin huolimatta, etten kyllä just tuollaisissa asioissa (mökki, omakotitalo) omaa sitten niin minkäänlaista kärsivällisyyttä.
VastaaPoistaKyllä, asioilla on tapana järjestyä, usein ne eivät vain järjesty silloin kun omasta mielestä olisi se paras ajankohta. Kyllä mä muutaman vuoden päästä taas hymähtelen huvittuneesti näillekin ajatuksille :)
PoistaYmmärrän! Silti suosittelen nauttimaan elämästä kivan miehen rinnalla. Tai blääh., mihis sellainen muka riittäis? :D
VastaaPoistaOdota nyt ensin että paranet ja mieti sit perustatko uuden työpaikan, vai muutatko vai mökkeiletkö vai teetkö vauvoja? Tai muutat asuntoautoon?
Hir,usti ideoita :)
ÄLÄKÄ lopeta kirjoittamista
Kyllähän mä siitä nautinkin, mutta enemmän, nopeemmin, lisää nautintoja :D.
PoistaHui perkele, V-sana! Se on ainakin TÄYSIN poissa laskuista. Asuntoauto olis kiva jos se ei olis niin kallis.
Mun ehdotus on, että kokeilet mökkielämää ensin vuokramökkeilyn kautta? Jos oon yhtään ymmärtänyt, missäpäin oleilet, niin löytyy mökkejä ihan pitkäaikaiseen vuokraukseen, vuosiksi.
VastaaPoistaHannaHoo
Kyllähän mä mökkeilystä tykkään, lasten isän kanssa omistettiin mökki. VUokraaminen ei tunnu siinäkään oikeelta jutulta kun sitä pääomaa ei kauheasti ole... Ei auta kuin toivoa lotolta edes kuutta oikein :D
Poista