Lukijat

lauantai 27. huhtikuuta 2019

Pää jumissa

Voi jestas, että voikin uuden työn aloittaminen olla rankkaa! Miten sitä voikin tuntea itsensä niin tyhmäksi ja osaamattomaksi. Yllättänyt on, että perehdytys ei ole ihan sillä tasolla kuin oletin kyseisessä firmassa olevan, mutta toivottavasti selviän jotenkin. Koeaikapurkujakin tuolla on kuulemma tehty... Tuntuu jotenkin, että pää ei vain tajua mitään, semmosiakaan asioita, joita mun pitäisi teoriassa osata. Ehkä se on vain informaatiotulvan aiheuttama tilapäinen blokki...

Työn lopetus vanhassa firmassa oli farssi. Mun töitä ei otettu kunnolla haltuun, eikä Nössö edes käynyt face to face tervehtimässä lähtiessäni. Asiat jäivät sekasortoon ja yllätyksenä johdolle tuli se, etten oma-aloitteisesti nakittanut töitäni eteenpäin. Eihän mulla semmoista valtaa edes ollut! Olettivat varmaan, että kyllä Puolis hoitaa ja kantaa vastuun, kun on aina hoitanut, kantanut ja pelastanut. Myötätuntoa johdolle ei kyllä heru! Kyllä on yksi ihminen saanut firman sekasorron valtaan johtamattomuudella, huhhuh.

Onneksi on viikonloppu!


sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Kaikki on niin ihanaa

Mies kysyi taannoin, että onko Puolis blogannut viime aikoina? Eipä ollut ei, joten korjataan tilanne.

Mulla on ollut aivan hemmetin ihana pääsiäinen. Työstressi on poissa ja aikaa Yksisarvismiehen kanssa on ollut enemmän. Olen nauttinut siitä ihan täysillä!

Yksisarvismies on tavannut mun sukuni ja mä hänen sukunsa. Viimeksi olin tavannut lasten isän vanhemmat joskus parikymmentä vuotta sitten, sen jälkeisissä suhteissa ei ehditty/haluttu mua esitellä. Pelkäsin miehen vanhempien tapaamista aikalailla. Minä, aikuinen  ja tutussa seurassa  kohtalaisen höpöttäväinen ihminen, taannuin mykäksi teiniksi vierailulla. Jess... Jotenkin se sisäinen lapsi vaan aina pelkää, että ei tule hyväksytyksi. En olis voinut lämpimämpää vastaanottoa saada, huomasi kyllä, mistä Yksisarvismies on perinyt ihanuutensa.

Meillä menee siis edelleen aivan loistavasti. On ihanaa saada rakastaa ja olla rakastunut turvallisella ja tasapainoiselle tavalla. On ihanaa uskaltaa joskus jopa sanoa, että rakastaa. Okei, joskus vaatii muutaman päivän kypsyttelyn ja rohkeuden keräämisen, että saa sanottua noinkin pienet sanat. Joissain asioissa mä olen vieläkin niin kovin estoinen.

Kevät on tullut ja mä asun täällä kerrostalokaksiossani. Olen yrittänyt haudata mökkihaaveet ja talohaaveet, mutta vaikeaa se kyllä vähän on. On hyväksyttävä se, että nyt asutaan näin, tämä on järkiratkaisu ja sillä sipuli. Tässä on niin monta hyvää (järki)puolta kuitenkin. Tunnepuoli haluaisi aamukahville riippumattoon, mutta kovinpa tulisi kalliit aamukahvit. Eikä niitä aamukahveja voi juoda kuin muutamana kuukautena vuodessa siellä riippumatossa kuitenkaan. Kaikki aikanaan.

Mulla on hyvä olla ihan kaikin puolin tällä hetkellä :). Elämä hymyilee :)

perjantai 12. huhtikuuta 2019

Mun tulee niin ikävä näitä joitain täällä vanhassa paikassa. Nössöä ei tule ikävä. Flippaan joka viestistä, jonka Nössö lähettää, pinna on niin kireellä.

Melkein herkistyn kun sisäisiä asiakkaita pysähtyy oviaukkooni ja harmittelevat sitä kun lähden, mun kanssa on kuulemma ollut niin helppo asioida. No ni, nyt rupes silmätkin hikoilemaan. Vaikka aikaa on ollut järjestellä mun töiden jatkoa niin se jää neljän viimeisen päivän varaan. Arvostus mun työtä kohtaan on sillä tasolla. Mun ei pitäisi stressata, mutta yhtäkkiä saan semmoisia deadlinejä, joita mun on mahdotonta pitää ja kontrollifriikkinä mun on tosi vaikea antaa aikataulujen pettää.

lauantai 6. huhtikuuta 2019

Riita rappukäytävässä

Oli lauantainen saunavuoro. Yksisarvismies ehti liittymään seuraani, joka viikonloppuinen vieras taloyhtiön saunassa hän ei ole. Saunassa naureskeltiin, että tästä mun taloyhtiöasumisesta saisi kyllä  hyvän sketsisarjan. Vähänpä tiedettin, että sketsisarjan seuraava jakso odottikin meitä jo poistuessamme saunasta.

Saunan ovessa olevaa varauslistaa poistuessani vilkaistessani totesin, että jälkeeni saunovalla Erikssonilla (nimi muutettu) onkin kaksi saunavuoroa. Siitä sitten jupisin Yksisarvismiehelle. Päästiin kellaritiloista ala-aulaan, niin eikös  ykköskerroksessa asuva rouva Eriksson (kyttäsi varmaankin ovisilmästä) sieltä sitten paukannut rappusia alas ja Yksisarvismiehen mentyä ulko-ovesta ja mun odottaessa hissiä kysyi "asuuko tuo sun kaveri täällä". Sanoin ettei asu. Eriksson sanoi, että ei hänellä sitten ole oikeutta tulla mun kanssa saunaan. Minä siihen "ai vaikka maksan saunavuorostani, niin mulla ei ole oikeutta tuoda vierasta saunaan?". Erikssonin mielestä kyllä, näin on asia. Saunan seinällä on lappu, että asukas voi tuoda lenkkisaunaankin satunnaisen vieraan, miksei sitten myös omalle vuorolleen? Saatoin Erikssonin provokatiivisesta lähestymisestä hieman lämmetä, joten keskustelumme päättyi mun kovaääniseen toteamukseen "pitäkää te huoli omista asioistanne". Hissi tulikin sopivasti ja pääsin kämppääni kiroamaan ja suunnittelemaan asuntovaunun ostoa ja muuttoa pois täältä.

Ei ole taloyhtiöelämä mua varten. Olen sopeutunut Seistenpissaajamieheen, yläkerran rageperheeseen, ärsyttävien pikkukoirien (eri kuin joista olen kirjoittanut) räksytykseen ja naapurin alzheimeroituneen muusikon musisointiin, mutta Erikssonin ämmän purkaus oli kyllä nyt semmoinen niitti, että tekee tiukkaa. Pitää tämä asia nyt sitten ilmeisesti tarkistaa isännöitsijältä, samalla saatan pyytää saunavuoron vaihtoa Erikssonin toiselle saunavuorolle. Nyt kyllä vittuiltiin väärälle ihmiselle.

Tää episodi todennäköisesti naurattaa jo huomenna.