Kerrostaloelämä liikuttaa

Kyllä tämä kaupunkilaiselämä liikuttaa mua ihan toiseen malliin kuin omakotitalossa asuminen. Kaivoin aktiivisuusrannekkeesta viime kesältä yhden viikon datan ja ero on jonkinmoinen. Viikon askeleet kesäkuussa 2018 oli 28371 askelta. Kyllä, koko viikon... Siinä ei ole juuri ylimääräisiä askeleita otettu. Verrokkina muutaman viikon takainen viikko, 87324 askelta. Aloitin työmatkakävelyn, joten askelmäärät lisääntyivät jo senkin myötä. Ilman työmatkakävelyitä normiviikko kaupungissa on tuottanut kevään aikana n. 60 000 askelta. Salillekin olen päässyt.

Kiitos kävelyttämisestä kuuluu Yksisarvismiehelle ja Oudolle Mustalle Koiralle, jotka kävelyttävät mua pitkin rantoja, kallioita, soita ja pusikoita. Kunto väkisinkin kasvaa kun nollatasosta on lähdetty liikkeelle.

Olen sopeutunut jo niin hyvin kerrostaloelämään, että olen harkitsemassa oman kerrostaloasunnon ostamista. Kyllä, sekaisin olen mennyt. Omakotitalolainen olen sielultani, mutta kompromisseja on nyt tehtävä ja omakotitalon aika on sitten myöhemmin. Omakotitalo kaukana liikenteen melusta ja persaukisuus vs. lähekkäin asuminen, lähes päivittäinen seksi kerrostalossa ja toimeentuleminen. Aika helppo valinta :).

Ihana kevät!