Lukijat

perjantai 3. toukokuuta 2019

Vieraissa

Uuden työn aloitus on saanut mut ihan lukkoon, niin lukkoon, että en tunnu osaavan töissä edes kirjoittaa, joten koitanpa purkaa sitä lukkoa vähän kirjoittamalla tajunnanvirtaa.

Ollaan Yksisarvismiehen kanssa katsottu Vieraissa-sarjaa. Tosi viihdyttävä, mutta myös opettavainen. Kysehän ei ole varsinaisesti vieraissa käymisestä tai pettämisestä, vaan parisuhdeterapiasta. Oletko katsonut?  Mitä ajatuksia sarja on sinussa herättänyt?

Sarja antaa ajattelemisen aihetta, etenkin kontrolloimisen tarpeestani. En ehkä ole yhtä sulkeutunut kuin Riikka, mutta mä olen se, joka haluaa yleensä pitää langat käsissään. Se, jolla on matkalle lähdettäessä liput, varausvahvistukset yms. dokumentit useampana kappaleena paperiversioina, sekä myös sähköpostissa viimeisimmäksi sähköpostiksi lähetettynä, että löytyvät tarvittaessa nopeasti.  Matkustusasiakirjat siis löytyvät vaikka millaisessa paniikkitilanteessa. Joskus nuoruudessani matkustin bussilla Alanyasta Istanbuliin lennolle (ei muuten ole mikään pikareissu) vain huomatakseni, että passi on edelleen kassakaapissa Alanyassa. Liekö siitä tullut matkustamiseen liittyvät pakkomielletarkistukset.

Lisää vettä kontrollointimyllyyn heitti lasten isä, joka "antoi" mulle vetovastuun perhe-elämästä. Tai no, kai mä itse sen vastuun otin, kun huomasin, että langanpäitä oli vapaina ilman pitelijää. Nyt näköjään yritän masteroida esikoisen asumiskuvioita kunhan palaa takaisin kotimaahan, kai koitan tietä vähän siloitella (koska sitä ei kukaan mulle tehnyt pienimmissäkään määrin). Nyt kun ihan alan asiaa ajattelemaan, niin olen isosiskomaisesti siloitellut tietä veljen asumisissa, hommannut isälle asunnon ja sotkeutunut myös siskon taloasioihin. Siis enkö mä vois huolehtia ihan vain omista asioistani?  Kovin on näköjään ollut vaikeaa. Milloin hyvää tarkoittavat neuvot menevät liian pitkälle?  Onneksi pystyn joskus tiedostamaan näitä juttuja ja ehkä vähän rajoittamaankin. Onneksi Y-mies tietää mun kontrollifriikkiydestä ja ainakin toistaiseksi suhtautuu vain huvittuneesti. Se ei ole vielä tosin nähnyt yhtään matkallelähtöfriikkausta. Onneksi tiedostan ongelmani :).

Sarjassa mua häiritsee melkoisen paljon, että se miepuolinen terapeutti on ihan Kokonaisen Kaupunkilaismiehen oloinen, ei saman näköinen, mutta jotain samoja maneereja ja ilmeitä kyllä löytyy. Todella vastenmielistä jostain syystä. Kyllä jaksan ihmetellä sitä, miten KK:een haksahdin.

Kyllä olen tässä ihmetellyt myös sitä, että mikä hemmetin aivopieru oli ryhtyä samaan aikaan työpaikanvaihdoksen kanssa opiskelemaan avoimeen ammattikorkeakouluun. Kolme kurssia on alkanut nyt eikä mun energiat riittäisi semmoiseen ollenkaan! No, onneksi on ilmojen puolesta ankea viikonloppu tulossa, joten ehkä yritän saada opiskelut käyntiin reippaasti. Jospa se vaikka olisi mukavaa

Esikoisen kotiinpaluupäivä on ilmoitettu, tulee jo kahden kuukauden päästä! Nopeasti on loppujenlopuksi mennyt, vaikka mun elämä onkin ehtinyt tässä ajassa mullistua ihan täydellisesti. Niin varmaan on mullistunut esikoisellakin, tulee varmaan ihan uutena ihmisenä sieltä.

Huh, helpotti, onnistuin saamaan postauksen verran sekalaista tekstiä aikaiseksi :D


2 kommenttia:

  1. Teitä "isosiskoja" ja langanpitelijöitä tarvitaan tässä maailmassa! En oo ko. sarjaa katsonut, mutta tunnistan itsessäni tuollaista kontrollintarvetta. Olen tarkoituksellisesti pyristellyt siitä eroon, ja on ihmeellinen tunne kun ei enää ahdistakaan, vaikka vastuu on muualla!

    VastaaPoista
  2. Itsekin olen kontrollifriikki, mutta mulla se kohdistuu omaan elämään ja (jos sellainen olisi) kumppaniin. Johtajana saan toteuttaa "my way or highway" -periaatetta aika hyvin töissä, mutta ystävien kanssa keskityn olemaan tyypillinen mies: kuuntelun lisäksi alan heti etsiä ratkaisua. Perheen kohdalla opin parikymppisenä,, että en esim. voi lopettaa veljeni juomista ja lopetin asioiden hoitamisen toisten puolesta. Olen oppinut, että moni mielellään antaa toisten tehdä kaiken puolestaan, ja sen kierteen saa katki vain itse. NOT YOUR PROBLEM! :D

    VastaaPoista