Lukijat

tiistai 15. lokakuuta 2019

Erakko

Mä haluan jo kotiin! Vielä viikko jäljellä ja semmoinen puristava tunne mahassa ja kyynelkanavissa huonosti nukutun yön jälkeen. Joka paikkaan sattuu, sänky narisee joka liikahduksella ja nurkat ahdistaa. Paikka on sellainen, että jos haluaa jonnekin lähteä, on patikoitava muutama kilometri, tai mentävä taksilla tai bussilla. Mielenkiinnon kohteet mulla on erilaiset kuin noilla nuoremmilla. Mä olen tämän BB-talon vanhin. Siltä musta tuntuu, ihan kuin olisin jossain ihmiskokeessa. Mikä ihme mut sai oikein lähtemään näin pitkäksi aikaa asumaan vieraiden ihmisten kanssa vieraaseen maahan? Ryhmäpaine, FoMO, lupaus auringosta ja rennosta menosta. No, rento meno tarkoittaa sitä, että työrauhaa eikä asiallisia työntekoedellytyksiä ole. Aurinkoa sentään on. Olenpas kalkkistunut viime aikoina. Olen sisäisesti hymähdellyt, kun mua puoli vuosikymmentä nuoremmat voivottelevat kuinka he ovat niiiiiiin kamalan vanhoja.

Viime viikolla sain hautautua illoiksi opiskelutehtävien pariin ja omaa aikaa sitä kautta. Nyt ne deadlinet on hoideltu, joten nyt mun kämpille jääminen on varmaan vain outoa. En välitä siitä, saan olla outo jos haluan.

Olen koittanut löytää rauhaa ja olenkin varmaan leimaantunut epäsosiaaliseksi ja ärsyttäväksi outolinnuksi. Itseäkin ärsyttää epäsosiaalisuuteni. Vielä aika monta yötä, ennen kuin pääsen pimeään, epäsosiaaliseen, hiljaiseen Suomeen, jossa lämmin hiljainen syli odottaa. Onneksi Yksisarvismies on samanlainen erakko kuin mä, tai ehkä mä olen jo jopa vähän pahempi.

Pitää muistaa, että jos samanlainen tilaisuus toistuu niin viikko on ihan maksimi, viinikään ei nimittäin enää maistu ja se jos jokin on huolestuttavaa.

4 kommenttia:

  1. Just ihan eilenkö se oli kun ajattelin, että onpa onni, että ollaan miehen kans molemmat tämmösiä ei-riennoissa-viihtyviä kotihiiriä. Tai no tuo nyt ramppaa kuvaamassa keikoilla ja muualla, mutta esim. ei tartte kylästellä jatkuvalla syötöllä.
    Oliko sulla ees oma huone, vai pitikö se jakaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo omaa huonetta tietenkään, eli kämpässä ei ole mitään pakopaikkaa. Aikamoiseen tilanteeseen oon itteni järjestänyt

      Poista
  2. Ei helppoa, emppaan. Mutta jokainen päivä on eteenpäin, kohta enää muutama yö.
    Eikä ehkä kannata ottaa ongelmaa siitä, ettet ole yhtä sosiaalinen kuin muut. Who cares, toi on työjuttu, ja teet työt ja muuten sitten olet omissa oloissa jos siltä tuntuu. Voihan sen sanoa ääneenkin: "En ole kovin sosiaalinen ihminen, joten jään nyt kämpille lukemaan kirjaa".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä selvisin siitä! Never again! Ainakaan kahdeksi viikoksi. Viikko on ihan maksimi.

      Poista