Lukijat

sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Vuosikatsaus 2019

Vuosi 2019 on lopuillaan ja on aika lähes perinteisen vuosikatsauksen.

Vuosi on ollut muutosten vuosi. Olin juuri vuosi sitten joulukuussa muuttanut omakotitalosta kerrostaloon ja alku oli haastava. Kerrostaloelämään tottuminen otti aikansa äänineen ja kyttääjineen.

Alkuvuoden ajelin 70 kilometrin työmatkaa suuntaansa ja pelkäsin liukkaalla ja lumisella tiellä joka päivä. Työ otti päähän koko ajan enemmän ja enemmän ja kevään korvalla irtisanouduin. Kevät oli kiireistä aikaa, koska päätin alkaa myös asuntosijoittajaksi. Heti kohta sijoitusasuntokauppojen jälkeen päätin itsekin siirtyä vuokralta omaan kaksioon ja tein toisetkin asuntokaupat. Tämä tietysti tarkoitti muuttoa.

Kaiken tämän ohessa olin aloittanut myös avoimessa ammattikorkeakoulussa opinnot, joten kesä oli uuden työpaikan, opiskeluiden ja muuton kanssa melkoisen tiukka. Kaikesta selvisin Yksisarvismiehen avustuksella ja tuella. Uusi työpaikka ei tuntunut omalta, joten päädyin irtisanoutumaan koeajalla ja vaihtamaan toiseen.

Kesään mahtui myös ensimmäinen yhteinen matka. Yksisarvisen kanssa.  Yövyttiin sviitissä, katseltiin aaltojen pärskintää ja upeaa auringonlaskua.  Se oli ikimuistoinen retki! Sviittiyötä seurasi Tentsile-teltassa ilmassa yöpyminen kaatosateessa. Kokemus sekin :).

Uusi työ alkoi alkusyksystä ja syksy menikin kevättä rauhallisemmissa merkeissä. Opiskelutahti oli tiukka ja kahdeksassa kuukaudessa tykitin 50 opintopistettä kasaan. Syksyllä yhtäkkiä yllättäen tutkailin yhteishakujuttuja ja hetken mielijohteesta pistin yhteishakuun ilmoittautumisen opintopolkuun. Pääsykokeet menivät ilmeisesti hyvin, koska olisin päässyt kaikkiin hakutoiveisiini, tosin ensimmäiseen hakutoiveeseeni oli alin pisteraja :D. Tutkintoon johtavat ammattikorkeakouluopinnot alkavat reilun viikon päästä.

Syksyyn mahtui myös parin viikon etätyömatka, joka oli mulle tosi haastava. Koti-ikävä oli kamala ja oli haastavaa asua vieraitten ihmisten kanssa samassa asunnossa. Siitä selvisin jotenkin kuitenkin kunnialla. Matkan jälkeinen aika on käytännössä mennyt töiden ja opiskelujen parissa. Joulun aikaan on ollut ihana rauhottua kun ei ole yhtään opiskeludeadlinea jyskyttämässä takaraivossa. Kohta niitä taas on, joten nautin tästä nyt.

Vuoden aikana rakkaus Yksisarvismieheen on syventynyt, mies on saanut nähdä myös niitä epäedustavampia henkisiä puoliani ja silti ollaan vielä parisuhteessa. Luottamus siihen, että tämä suhde kestää on vahva. Olen saanut miehen haaveilemaan kanssani yhteisestä talosta tai mökistä. Siihen on vielä aikaa ennen kuin tuo haave konkretisoituu, mutta onpahan sillä ainakin aikaa hioutua. Samalla tämä odottaminen opettaa mulle kärsivällisyyttä. Siinä en ole kyllä hyvä ja se välillä suorastaan tuskastuttaa mua, joten tekee mulle ihan hyvää.

Vuoden aikana esikoinen palasi vaihdosta ja muutti omilleen. Kuopus aloitti toisen asteen opiskelut ja on vuoden päässä täysi-ikäistymisestä. Niin se aika rientää.

Blogielämä on jäänyt oikean elämän tieltä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei oikein enää ole blogiin kuvattavaksi, sinkkuelämän seikkailujen, itkujen ja deittailukokemusten jäätyä historiaan. Blogi on menettänyt merkityksensä ja muuttunut varmasti lukijoiden mielestä tylsäksi. Itsellenihän mä tämän kirjoittamisen aloitinkin, enkä lukijoita varten.
Blogin kuvauksessa sanotaan näin "Alkoi reilun kolmekymppisen naisen erokertomuksena ja toivomuksena oli että olisi myös henkisen kasvun tarina. Henkisestä kasvusta en niin tiedä, mutta välillä vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa. Rehellisiä ja suodattamattomia tunteita, itkua ja hammastenkiristelyä, joskus onnenpilkahduksiakin. Siitä on Puoliksen elämä rakentunut."  
Erokertomuksia on tullut avioerokertomuksen jälkeen muutamia, henkistä kasvuakin paljon. Olen ehkä kasvanut jonkin verran aikuisemmaksi blogiaikanani. Olen kokenut monta hyvää live-elämän kohtaamista blogin kautta, osa on vain käväissyt elämässä, osa jäänyt pysyväksi osaksi elämää: Käänteisvertaismies,  Fani, Helmi-nainen, Terppuli, S. 

Blogi jatkanee hiipumistaan, mutta ihan vielä ei ole aika pistää pillejä pussiin :). 

Hyvää vuotta 2020! 

tiistai 24. joulukuuta 2019

Musta tuntuu, että en ole osa kenenkään joulua. Eilen esikoista junalle ajaessani se yhtäkkiä iski, joulumasis. Vietettiin joulua jo lauantaina, koska lapset viettävät aaton isällään. Kaikilla on omat joulukiireet. Eilen aatonaattona olin töissä kuuteen, aika jännä että sain olla siellä yksin. Kollegojen pikaviestimet olivat harmaana, mä ainoana vihreänä. 

Kuopus halusi joulupöytäänsä mun tekemää lihakastiketta. Tein kilosta lihaa meidän etukäteisjouluun kastikkeen ja toisen kilon matkaan mukaan. Eilen illalla heräsin siihen tosiasiaan, että mulle itselleni ei jäänyt ruuaksi kuin muutama ylijäämäperuna. Hyvin suunniteltu.

Vietän aaton Yksisarvisen vanhemmilla, ehkä olisi ollut parempi vain viettää se kotona yksin. En tiedä mikä mua itkettääkin, varmaan joulun kohtaan sattunut pms. Sitähän tässä nimenomaan tarvittiinkin. 

sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Hyvä arki

Olen viime päivinä ajatellut, että en ole varmaan koskaan ollut näin onnellinen. Mulla on täydellinen parisuhde, kiva työpaikka ja talouskin kai jollain tavalla tasapainossa.

Opinnot alkavat tammikuussa ykkösvaihtoehdossani, pääsykokeet menivät yllättävän hyvin. Avoimen ammattikorkean opiskelusyksy oli rankka, mutta ainakin yhdessä kurssissa onnistuin ja otin toisen vitoseni. Täydellisyydentavoittelijaminäni sai pienen kolauksen, kun en muistanut tehdä yhden toisen kurssin tehtävää ajallaan, vaan se palautui automaattisesti keskeneräisenä. Nauroin, en romahtanut. Hyvä merkki. Kyllähän mä siitäkin kurssista läpi pääsen.

Hieman häiritsee kipeä oikea käsi, joka on ollut ranteesta lastoitettuna nyt muutaman kuukauden. Ärsyyntyi ulkomailla etätöissä, eikä ole siitä palautunut. Saikkua en kovin helposti koeaikana ota. Käsikirurgi ja leikkaus on mainittu jos ei tämän vuoden puolella asetu. Koeaikaa riittää melkein helmikuun lopulle kylläkin. Työt hoituu vasurilla suht hyvin ja olen jotenkin sopeutunut tähän vallitsevaan tilanteeseen.

Kun olen tätä hyvän arjen määritelmää viime aikoina pohtinut, niin olen miettinyt myös sitä millaista oli sinkkuarki. Nautin kyllä itsekseni olostakin, mutta kyllähän olo oli puolinainen verrattuna tähän oloon. Aina en halunnut yrittää löytää parisuhdetta, mutta en läheisyydettömyyteen kyllä tottunut missään vaiheessa. Olihan niitä läheisyydettömyyden paikkaajia, mutta usein ne kyllä onnistuivat tuottamaan vitutusta läheisyyden lisäksi. Tunteiden vuoristorata oli kuluttavaa, voi jestas, että vuoristorataa riittikin. Tämä tasainen onnellisuus ja henkinen kylläisyyden tunne tuntuu niin hyvältä.

Olen saanut lottovoiton!