Tutkinto-opiskelu alkoi ja motivaatio loppui. Pakolliset aineet on tylsiä ja talvikin väsyttää. Pitää jostain löytää selkäranka taas opiskeluun.

Vaikka väsyttää, olen silti tunkenut itselleni lauantaiaamuihin ylimääräisen kurssin, joka ei edes liity oikeaan opiskeluuni. Revin itseni väkisin 7:30 ylös, jotta ehdin rauhassa nautiskelemaan aamukahvistani ennen ysiltä alkavaa kurssia, jolla yritän opiskella sijoittamisen perusteita. Täysin vieras ja valtavan kokoinen uusi maailma ja turhauttaa kun en tajua mistään mitään. Tärkeintä on kuulemma aloittaa, sen olen tehnyt :). Ehkä tässä matkalla oppii.

Töissä menee ihan hyvin, sain pienen uuden vastuualueen oman työni oheen, eli sen myötä mua kutsutaan kotioloissa Johtajattareksi :D.

Mä en osaa riidellä. Eilen skitsahdin tyhjästä, ilmeisesti osittain pms:n takia. Jos mä suutun niin pakenen ja käperryn suojamuureihini, mutta nyt en saanut siihen mahdollisuutta. Piti jäädä tilanteeseen ja se oli outoa ja tukalaa. Mykistyin, en osannut puhua. Asia josta piti puhua oli omasta mielestänikin niin tyhmä, että se oli melkein mahdoton saada kakistettua ulos. Tuntui että se ei voinut fyysisesti vain tulla ulos. Kieli kuivui suuhun, eikä äänihuuletkaan toimineet. Lisäksi olisin halunnut paeta, koska silleen on helpompaa.