Vallitseva tilanne

Tilanne eskaloitui äkillisesti torstaina kun Suomi alkoi sulkeutumaan. Meidät etätöihin pystyvät passitettiin koneinemme ja näyttöinemme kotiin. Työni mahdollistaisi vaikka 100% etätyön, mutta vaikka introvertti olenkin niin se ei ole ideaalitilanne mulle. Asun nykyään kaksiossa, eli työhuonetta ei ole. Kannoin näytöt ja työvermeet keittiön pöydälle ja totean jo yhden työpäivän siinä tehneenä että ei ole hyvä ratkaisu. Tarvitsen keittiönpöytää ihan muuhun kuin työvermeitten alustaksi. Toista pöytää ei ole, koska muutoissa olen karsinut kaike turhan, kuten ylimääräiset pöydät.

Ongelma on myös se, että en osaa tehdä etätöitä. En osaa keskittyä ja suoritua niin hyvin kuin fyysisesti työpaikalla. Perjantailta jäi töitä tekemättä ja nyt koneet huutelevat keittiössä, että pitäisi jatkaa töitä. Sunnuntaina. Ei sunnuntai ole mun työpäivä. Silti ajattelen, että tartun töihin. Tätäkö tämä etätyö nyt tulee olemaan?

Tuon yllä olevan kirjoitin viikko sitten, nyt koitan jatkaa postauksen loppuun. 

Viikko etätöitä takana. Olen hankkinut olkkariin työpöydän. Olen oppinut jo vähän keskittymään myös etänä ja nauttimaan työpäivien rauhasta. En osaa lopettaa vielä kahdeksaan tuntiin, sitä on treenattava. Kevät varmaan helpottaa tilannetta ja houkuttelee ulos. En osaa tällä hetkellä oikein lähteä ulos kun on fiilis, että ei saa poistua kotoa ja että vain kotona on turvassa. Kauppahommat olen hoitanut Citymarketin keräilypalvelua käyttäen, oli kätevää, että ei tarvinnut mennä sisälle kauppaan. Ehkä mä hieman ylireagoin, mutta parempi tässä tilanteessa ylireagoida kuin alireagoida. Mulla on käytössä biologinen lääke, joka tietääkseni alentaa vastustuskykyä, joten en ehdoin tahdoin halua kaivaa verta nenästäni. Yksisarvinen käy sujuvasti kaupoissa ja ulkoilee, mutta luotan siihen, että puhdistautuu ja on järkevä. Onhan se, paljon järkevämpi kuin minä.

Lapsi ei tullut mun luokse viikonloppuna ja mulla on ollut pieniä ajoittaisia flunssaoireita. Siellä taloudessa on lääkäri, joten en halua sieltä mitään pöpöjä, eivätkä he varmastikaan halua multa mitään. Ei oikeastaan edes käyty keskustelua siitä, että onko tulossa viikonlopuksi vai ei. Oli itsestäänselvää, että tässä tilanteessa ei tule.

Alkuun tuntui, että tilanne on henkilökohtaisesti tosi vaikea, mutta nyt siihen alkaa jo tottua. Yksisarvisen kanssa ei olla rajoitettu näkemistä ja se onkin henkireikä tässä tilanteessa. Kesän kotimaanmatkasuunnitelmat saa haudata ja koittaa vain pärjätä vallitsevan tilanteen kanssa ja toivoa että menisi mahdollisimman pienillä vahingoilla ohi. Olen henkisesti varautunut, että etätyöt jatkuvat paljon pitempään kuin pääsiäiseen. Tilanne ei onneksi toistaiseksi ainakaan vaikuta töihin, vaan töitä saa paiskia kuten ennenkin.

Uutiset kyllästyttää. Haluaisin jo lukea muitakin uutisia kuin SIITÄ.

Tsemppiä ja jaksamista meille kaikille tähän tilanteeseen! Kyllä me tästä selvitään.