Lukijat

lauantai 4. huhtikuuta 2020

Se aika vuodesta (ei Yksisarvisen silmille)

Yksisarvinen lupasi, että jos mä en halua, että se lukee niin ei kuulemma lue. Hah, katsotaan :D


On se aika vuodesta kun iskee päälle kauhea oman pihan kaipuu. Tarkemmin sanottuna oman rannan kaipuu. Olen selannut lauantaiaamun ratoksi Suomen kaikki 1550 rannallista kesämökkiä läpi ja tuntenut suurta kaipuuta. Tämä oman rannan kaipuuhan alkoi jo 3 vuotta sitten, jolloin olin jo tosi lähellä saada sen. Se kaatui myyjän epärehellisyyteen, mikä olikin jälkikäteen ajatellen hyvä juttu. Sitten tuli Yksisarvinen ja muutatti mut tänne. Tuli asunnon osto vanhimmalle lapselle ja toisen asunnon osto itselle. Lainaa on niin, että heikompia hirvittäisi. Vaan ei mua, ehei! Mä olen unelmoija ja haaveilija vailla realistista todellisuuspohjaa. Mä olen "kyllä kaikki järjestyy kun tahtoo vain tarpeeksi kovasti"-ihminen.

Mä en ole enää tilanteessa, jossa voisin tai haluaisinkaan tahtoa vain yksinäni. Enkä halua myöskään vaikuttaa toisen tahtomiseen. Mä ja Yksisarvismies ollaan tahtomisasioissa erilaisia. Mä olen osannut unelmoida about 40 vuotta, Yksisarvinen on vasta oppinut. Mun unelmien elinkaaren pituus on kohtalaisen lyhyt, koska mä pyrin toteuttamaan ne unelmat. Unelma-asteelle jäävät unelmat ilman excelöityä toimintasuunnitelmaa tuntuvat oudoilta ja ajoittain masentavilta. Mitä jos ne ei koskaan ehdikään toteutua?

Kesän suunniteltu kotimaanmatkailu peruuntui. No, niin peruuntui kaikilta kaikki, joten turha tässä valittaa. Tiedän kyllä, että valittaminen ei auta, mutta valitan silti.

Näin laiskaksi ihmiseksi olen ihmeellisen eteenpäin pyrkivä. Ehkä kuitenkin otan päiväunet ja koitan herätä ilman näitä ajatuksia.