Lukijat

keskiviikko 20. toukokuuta 2020

Sormusostoksilla

Sunnuntai-iltana, kuin salama kirkkaalta taivaalta tuli häkellyttävä kysymys: "Mites ne meidän kihlautumisasiat? Voisit ruveta katselemaan sormusta". Jotenkin noin se meni, keskustelu oli rönsyilevä ja hyvin outo. En tiennyt oliko kyse kosinnasta, joten pitihän sitä tietysti kysyä ja tivata, että mitä mies tarkoittaa. Lopputulema oli se, että sormukset tullaan pujottamaan sormiin heti kun ne saadaan. Omaa sormusvalintaa ei tarvinnut kauaa pohtia, se on ollut mietittynä jo vuosia :D. Kävin jo sovittamassa ja ah, se oli niin kaunis! Yhtä kaunis kuin kuvissa!

Olin tosi ylpeä itsestäni kun lopetin jo alkuvuodesta vihjailun kihlautumishalukkuudesta enkä karkauspäivänäkään tainnut edes sivuta asiaa. Hyvä minä! Kerrankin osasin odottaa!

Olen käyttänyt sormusta viimeksi kahdeksan vuotta sitten. Vielä edelleenkin vasemman käden peukalo pyöräyttää  näkymätöntä sormusta nimettömässä. Hyvin ehti tapa juurtua.

Kun ei asuta yhdessä niin tuntuu senkin takia hyvältä tehdä suhde näkyvämmäksi. En tiedä miksi se tuntuu mulle niin tärkeältä, eihän muilla ihmisillä ole väliä ja itsehän tiedetään suhteemme vakavuusaste. Silti se vaan tuntuu hyvältä kuulua näkyvästi toiselle. En malta odottaa sormuksia :).

Kevät on ollut mulle raskas töiden ja opiskelujen suhteen, mutta loma häämöttää jo parin viikon päässä. Ensi viikoksi mulla on varattuna pikkuinen lähimökki, jolta meinaan tehdä töitä tai sitten tulen kotiin etätöihin ja menen illaksi ja yöksi mökille. Ihanaa päästä veden ääreen viikoksi! Toinen isompi mökki on myös varattuna ja pohjoiseen lähdetään myös, eli paljon on mökkeilyä yksin ja myös eka reissu miehen jälkikasvun kanssa. Jännää!

Eipä mulla muuta, pikainen tilannepäivitys vaan kun oli kerrankin oikein uutisia!


maanantai 4. toukokuuta 2020

Uusi normaali

Kohta on kaksi kuukautta etätöitä takana ja tilanteesta on tullut jo uusi normaali. Olen erakoitunut kämppääni eikä ulos lähteminen ole helppoa. Samaistun vanhuksiin, joiden liikuntakyky varmasti romahtaa näinä aikoina, niin on käynyt mullakin, eli pakko olisi vähän reippaammin lähteä ulos. Lonkkakivut vaivaavat ja olo on pääasiassa veltto. Aurinko saa mut houkuteltua joskus ovesta harvoin ulos.

Opiskelut etenevät tuskaisesti, mutta säntillisesti. Joka deadline pienesti romahduttaa mut, mutta joka tehtävä on tullut tehtyä ja itsekseni kiukuteltua huonoista tehtäväpalautteista. Kevään osalta olisi enää kolme tenttiä tehtävänä ja sitten pääsee "kesälomalle", eli kesäloma koulusta tarkoittaa, että on vain yksi kesäkurssi. Opintopisteitä on  kevään jälkeen kasassa 78 ja opintojen laajuus on 210, josta opinnäytetyö ja harjoittelu ovat 45 opintopistettä, eli käytännössä mä olen melkein puolivälissä kurssien määrässä. Harjoittelu menee varmaan oman työn ohella, joten sillä ei vissiin tarvitse kauheasti päätä vaivata. Enää  siis vain noin 18 kurssia niin kurssimäärä on täynnä. Ihan hyvin kun oon vasta vuoden opiskellut. Pitää yrittää hidastaa tahtia ettei valmistu ennen aikojaan :D. Mutta ilmeisestihän se on niin, että opinnäytetyön venyttämisellä saa opiskeluvuosia kulumaan useita. Exällänikin meni varmaan neljä extravuotta pelkkään opinnäytetyöhön.

Etätyöaikana olen nukkunut tosi paljon! En ole montaa kertaa herännyt herätyskelloon, eli olen löytänyt luonnollisen unirytmin. Ei ole varmaan ikinä ollut tämmöistä tilannetta!

Olen siis nukkunut, nukkunut, nukkunut, nukkunut, kiukutellut itselleni ja yksärille, tehnyt hitosti töitä ja kouluhommia. Siinäpä kaikki mitä mulle on viime kuukauden aikana tapahtunut.