Uusi normaali

Kohta on kaksi kuukautta etätöitä takana ja tilanteesta on tullut jo uusi normaali. Olen erakoitunut kämppääni eikä ulos lähteminen ole helppoa. Samaistun vanhuksiin, joiden liikuntakyky varmasti romahtaa näinä aikoina, niin on käynyt mullakin, eli pakko olisi vähän reippaammin lähteä ulos. Lonkkakivut vaivaavat ja olo on pääasiassa veltto. Aurinko saa mut houkuteltua joskus ovesta harvoin ulos.

Opiskelut etenevät tuskaisesti, mutta säntillisesti. Joka deadline pienesti romahduttaa mut, mutta joka tehtävä on tullut tehtyä ja itsekseni kiukuteltua huonoista tehtäväpalautteista. Kevään osalta olisi enää kolme tenttiä tehtävänä ja sitten pääsee "kesälomalle", eli kesäloma koulusta tarkoittaa, että on vain yksi kesäkurssi. Opintopisteitä on  kevään jälkeen kasassa 78 ja opintojen laajuus on 210, josta opinnäytetyö ja harjoittelu ovat 45 opintopistettä, eli käytännössä mä olen melkein puolivälissä kurssien määrässä. Harjoittelu menee varmaan oman työn ohella, joten sillä ei vissiin tarvitse kauheasti päätä vaivata. Enää  siis vain noin 18 kurssia niin kurssimäärä on täynnä. Ihan hyvin kun oon vasta vuoden opiskellut. Pitää yrittää hidastaa tahtia ettei valmistu ennen aikojaan :D. Mutta ilmeisestihän se on niin, että opinnäytetyön venyttämisellä saa opiskeluvuosia kulumaan useita. Exällänikin meni varmaan neljä extravuotta pelkkään opinnäytetyöhön.

Etätyöaikana olen nukkunut tosi paljon! En ole montaa kertaa herännyt herätyskelloon, eli olen löytänyt luonnollisen unirytmin. Ei ole varmaan ikinä ollut tämmöistä tilannetta!

Olen siis nukkunut, nukkunut, nukkunut, nukkunut, kiukutellut itselleni ja yksärille, tehnyt hitosti töitä ja kouluhommia. Siinäpä kaikki mitä mulle on viime kuukauden aikana tapahtunut.