Lukijat

perjantai 30. huhtikuuta 2021

Purkautuminen

Vappuaatto, telkkarista valittavissa joko Mikko Alatalo tai Frederik. Pidätellyt kiukun kyyneleet pääsee välillä valahtamaan alaluomen yli.  Kihisen pyhää raivoa, lasten toinen vanhempi on päättänyt, että he pitävät omat ylioppilasjuhlat ja jos mä haluan pitää juhlat oman sukuni kesken, niin se on mun asia. Tämä kaikki välitettiin tulevan ylioppilaan kautta. Mä olen niin helvetin kiukkuinen ja surullinen, että lapsi on pistetty jälleen kerran tiedonvälittäjäksi. Erosta asti sama kuvio on toistunut, lasten kautta tiedotetaan aikuisten asioita. Sain pidettyä kiukun itselläni niin kauan kun puhuin lapsen kanssa puhelimessa, mutta siitä lähtien olen ollut kyllä ihan räjähtämispisteessä. Ollaan mökillä Yksisarvisen ja jälkikasvunsa kanssa, joten en voi räjähtää, joten pakko räjähtää kirjoittamalla.  Eipä ole pitkään aikaan tullut pakonomaista kirjoitustarvetta, mutta nyt tuli. Kyllä tää helpottaa. 


Ollut haastava alkuvuosi. Työ imee musta hyvin mehut, en taida oikein osata hallita työtäni, työ enemmänkin hallitsee mua ainakin alkuvuodesta ja mä yritän pysyä jotenkin perässä. Alkuvuosi on ollut haastava myös fyysisesti, on ollut niskat lääkitystä vaativasti jumissa, olkapää kipeä, ranne kipeä ja  molemmat jalat poissa pelistä vuorollansa. Etätyö aiheuttaa sen, että sinnittelee, pitää taukoja ja tekee töitä sitten käytännössä koko päivän jos ei pysty putkeen sitä työaikaa tekemään kun fysiikka pistää vastaan. Siihen lisäksi sitten opiskelu ja sivuduuni. Muutaman viikon päästä onkin sitten lonkkaleikkaus ja muutaman kuukauden sairausloma. Tulee tarpeeseen muutenkin kuin koiven takia.  Ehkä saan sen jälkeen jalkani ja liikkumiskykyni takaisin. 


Tammikuussa kun ortopedillä kävin, sain laihdutusmääräyksen. 9 kiloa pois ennen leikkausta. Ei oo sinänsä paljon, koska tässä kropassa kyllä ylimäärästä on, mutta oon yrittänyt jo viime kesästä laihistella, joten ns. helpot kilot oli jo pudotettu. Tähän mennessä pudotusta on kesästä asti karvan vaille 20 kiloa, mutta vielä puuttuu leikkausdeadlinesta 1,5 kiloa. Oli pakko ottaa kovat konstit käyttöön ja siirtyä nutrilett-pussiruokintaan ja sitä herkkua olenkin vetänyt nyt pari viikkoa.  Kovin hitaasti putoaa. Vappu meneekin "herkku"suklaapirtelön voimin, koska aion todellakin päästä leikkaustavoitteeseen. Tänään sallin kyllä itselleni kaksi sokeritonta lonkeroa.  Yksisarvinen ja lapsi herkuttelevat vappuherkuilla. Kyllä tiukassa pudotus on, vaikka syön käytännössä n. 600 kcal/päivässä ja lisänä on myös tammikuun lopusta alkaen ollut Ozempic-suolistohormoni, joka auttaa kylläisyydentunteen kanssa. Kiitos Kilokiukuttelijalle kun kirjoittelit Ozempic-kokemuksistasi! Varsin hyvä troppi, kroppa vaan on hankala ja yhteistyökyvytön. 


No niin, nyt kun olen hakannut näppistä vartin verran niin vitutus on vähentynyt selkeästi,  olen päässyt alkuperäisestä vitutuksesta muihin aiheisiin. On tää kyllä tehokas terapiamuoto tää kirjoittaminen. 


Jos tätä vielä joku lukee niin hyvää vappua! Kyllä mä näköjään vielä kirjoittelen kun aikaa on ja tarpeeksi asiaa :D

10 kommenttia:

  1. Onko kaksien juhlien syynä korona vai vittumaisuus? Aika uskomatonta käytöstä, mutta toisaalta ei kai enää mitään uutta. Niin epäreilua laittaa lapsi väliin kertomaan asiat.. Saa tuollaisesta raivotakin.
    Pidät sit erikseen juhlat jos lapsi haluaa?
    Tsemppiä viimeisiin kiloihin, palkintona leikkaus...yay!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaan koronaan naamioitua vittumaisuutta ihmiset tuntien. Joo, ei mitään uutta, mutta jotenkin tuli silti puskista ja pisti vituttamaan ihan täysillä. Kyllä me juhlat järkätään, ei oo ongelma. Seuraava "kiistakapula" varmaankin, että kuka saa pitää juhlat ns. oikeana päivänä. No joo, en lähde siihen kisaan kun häviän sen kuitenkin. Sitäpaitsi mun perse on leikattu tyyliin alle kaks viikkoa ennen juhlia, että mitähän siitäkin sitten tulee. No, tulee mitä tulee niin parhaani teen ja se riittää hyvin. Hyvät juhlat tulee :)

      -Puolis

      Poista
  2. Entä jos meette vaan kuokkimaan?

    Ei mulla ainakaan leikkaava lääkäri välittäny siitä, ettei se vaadittu bmi ihan kohdallaan ollut. Pääasia kuulemma oli, että mahtuu leikkauspöydälle. Mutta muistan kyllä mikä urakka siinä pudottamisessa oli, etenkin kun leikkauspäivä muista syistä johtuen vain siirtyi ja siirtyi.

    Toivottavasti tulee hyvä lonkka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei mullakaan. Hoitaja kysyi painon, ei edes tarkastettu, eli olisin voinut hyvin valehdella. Koska painonpudotus oli hemmetin tiukassa niin olin arviolta viitisen viikkoa Nutriletillä ja sillä pääsin sitten tavoitteeseen.

      Poista
  3. Olen kokenut oman eroni aikana ja jälkeen monta eri mallia hoitaa juhlat:
    Vanhimman tyttären rippijuhlat järjestettiin entisessä kodissamme, johon isä oli jäänyt asumaan lasten kanssa siihen saakka kun talo saadaan myytyä.
    Siinä vaiheessa kummallakaan ei ollut uutta puolisoa.
    Outoa oli mennä vanhaan kotiin, mutta olla yhteistyössä vastuussa juhlista. En suosittele. Se oli yhtä pinnistystä kuitenkin.
    Seuraavaksi tuli nuoremman tytön rippijuhlat, jossa kirkossa olimme kaikki, mutta meille kotiin ex-mieheni ei enää tullut kun itse asuin uuden puolisoni kanssa. Lapset asuivat vuorotellen molempien luona, joten tiivis isäyhteys muuten oli olemassa. Meille tuli kuitenkin kotiin juhlimaan ex-miehen puoleiset muut sukulaiset, joten lapsella oli käytännössä yhdet juhlat. Tämä oli edellisiä rippijuhlia helpompi ratkaisu, mutta edelleen tilaisuuteen liittyi kaikenlaisia jännitteitä ja pinnan alla kyteviä juttuja, vaikka kaikki päällisin puolin hyvin menikin.
    Vanhimman tyttären yo-juhlat järjestimme sitten jo kaksina juhlina. Molemmilla oli uudet puolisot ja kukaan ei tuntenut luontevaksi juhlia ns. yhdessä. Koululla lakituksessa olimme läsnä molemmat vanhemmat, mutta sitten tytöllä oli käytännössä kahdet yo-juhlat molempien kotona erikseen. Tämä oli rennointa kaikille. Paikalla oli rento tunnelma ja läsnä pelkästään ihmisiä, jotka olivat ns.samalla puolella ja kukaan ei ollut paikalla uteliaisuudesta eikä pahantahtoisuudesta.
    Nyt poikkeusolojen vuonna ei taida kaikilla muillakaan olla niitä yo-juhlia juuri tiettyyn yhteen aikaan, joten kahdet juhlat ei varmaan ole suuri katastrofi.
    Kannustan lämmöllä etsimään tuosta hyviä puolia! Hyvin se menee.

    VastaaPoista
  4. Onpa paskaa. Mua niin syö toi, että ei laiteta lasta etusijalle juhlapäivänä, vaan vittuillaan eksille. Mä en tiedä miten kestäisin omalla kohdalla, kun en meinaa kestää ystävienkään.
    Tsemppiä!!!!

    Tsemppiä myös lonkkaleikkaukseen!

    VastaaPoista
  5. Voihan perse sen kanssa. En tykkää. Niinkus tiiät.

    VastaaPoista
  6. Miten meni ylppärihommat?
    Minkälaisia kukkasia on noussu mökillä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidetään meidän omat juhlat vasta heinäkuussa, mutta ne "pääjuhlat" meni kaiketi ihan hyvin. Mä katselin lakitusta youtubesta ja itkin ekat 10 minuuttia :D.

      Mökillä en ole nyt päässyt muutamaan viikkoon käymään, mutta eihän siellä ole kuin helvetisti vuorenkilpeä ja kieloa, eli ei mitään ihania runsaita vanhoja perennapenkkejä. Oon ite aika huono perennapenkkien rakentamisessa, eli ei varmaan ole mitään parannustakaan luvassa. Yritetään kukkaketo kyllä kasvattaa osaan tonttia, toivottavasti se onnistuisi!

      Poista