Lukijat

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Takaisin nettitreffeille

Mä niiiiiiin inhoan ekoja treffejä! Mä jännitän niiiiin paljon ennen treffejä. Ehkä se jännittäminen kertoo niistä toiveista, odotuksista sun muista mitä niihin treffeihin on ladattu. Koitan unohtaa ne toiveet ja odotukset ja kohdata miehen siinä hetkessä. Siis jos en satu pyörtymään. Pitää olla ekat treffit että voi olla tokat. Niin se vaan on.

Tällä kertaa kyseessä onkin aikamoinen catch, ei lapsia, erosta jo vuosi, haluaa parisuhteelta samoja asioita kuin minä (eli myös sitä yhdessäoloa), työssäkäyvä, fiksu, ihan söpö, ei puolustusvoimilla töissä (en tajua miksi mä törmään niihin koko ajan, ne on aina näköjään tietyntyyppisiä henkisiltä ominaisuuksiltaan). Tietty se on sit patologinen valehtelija. Ai kauhee mikä ajatus! Meillä on kirjoitellessa menneet kaikki niin yksin kuin vaan voi. Että kyllä niitä sopiviakin välillä löytyy, tosi harvoin vain.

Nyt pitää osata pelata kortit oikein ja toivoa että livenäkin kemiaa löytyy. En tosin osaa olla muuta kuin mitä olen eikä se oikeastaan kannatakaan.  Saa pitää peukkuja tunnin päästä.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Happy

Mä rakastan mun blogia ja sitä minkälaisia ihmisiä se on tuonut mun elämään :). Enpä olisi uskonut silloin noin sata vuotta sitten aloittaessani kirjoittamisen, että tulen tapaamaan ihmisiä jotka ovat lukeneet mun elämää paljaimmillaan ja solmimaan oikean elämän ystävyyssuhteitakin heihin. Sielunkumppanuutta, samoja elämäntilanteita, tukea, viisautta. Ai että olen onnekas!

Tänään on muutama kiitoskin jo tullut siitä palkankorotushommasta. Ehkä ihmiset on vain vähän hitaita reagoimaan näin kesällä kun se palkka ei vielä varsinaisesti ole kilahtanut sinne tilille. 

Mulla on tänään ihan äärimmäisen hyvä fiilis :)

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Epämääräinen vuodatuspostaus

Olen työpaikkani luottamusmies. Ay-toimintaa on takana kymmenisen vuotta enemmän tai vähemmän, viime aikoina vähemmän. Luottamusmiehenä tartuin palkkatasa-arvoasioihin muutama vuosi sitten ja homma on ollut vireillä tähän asti, pitkään ja hartaasti siis on väännetty pinnan alla. Melkein liitotkin tuli vedettyä mukaan, koska periksi en anna jos selkeän epäkohdan havaitsen.

Lähin työkaverini oli mua ennen luottamusmiehenä, nyt on ollut mun varana koska halusi jättäytyä pois luottamustoimesta. Hän ei ilmeisesti ole ollenkaan tykännyt tyylistä jolla asiaa olen ajanut (eli periksiantamattomuudesta ja valmiudesta viemään asia liittotasolle), joten erosi pestistään juuri ennen lomansa alkua. Koin sen henkilökohtaisena epäluottamuslauseena. Se on aika iso juttu pienessä työyhteisössä.

Lopputulema "taistelussani" oli se, että puolet toimihenkilöistä (suurin osa naisia) saivat tuntuvat palkankorotukset (useita satasia/kk) ilman liittojen vetämistä mukaan.  Tiedotin asiasta enkä saanut ainuttakaan kiitosta.

Taputan siis itseäni olalle ja totean "hyvää työtä Puolis". Asia olisi ollut sellainen, johon kollegani olisi pitänyt luottamusmieskautenaan tarttua, mutta ei tarttunut. Ehkä otti sitten siitä nokkiinsa.

Tässä samalla olen miettinyt että kun kuitenkin olen tämmöinen "tiukkapipo" tietyissä asioissa, periksiantamaton ja "kovakin" niin miten hitossa mä sitten parisuhteissa olen ihan kynnysmatto. Mietin sitäkin tänään, että en lasten isän kanssa ollut mitenkään kynnysmatto vaan se parisuhdelaivan ohjaaja, joka päätti kaiken. Se en missään nimessä halua olla enää, ehkä mulla on sen kompensointi sitten mennyt överiksi. En tiedä mitä tässä on tapahtunut.

Koska mulla ei ole juuri nyt juurikaan elämää, joudutte lukemaan epämääräisiä vuodatuspostauksia x-aikaa. Pahoittelut niistä.


maanantai 10. heinäkuuta 2017

Sup-jooga

Helmen "pakottama" sosiaalinen tapahtuma, eli sup-jooga on suoritettu. Sain kaksi työkaveria mukaani ja joogattiin lautojen päällä. Kyllä oli haastetta kerrakseen. Muut olivat ketteriä, nuoria ja hoikkia kun taas mä en ole ketterä enkä hoikka. Oli ihan mukavaa ja sain suoritettua kaikki liikkeet jotenkin. Yhdellä jalalla laudalla seisominen oli äärimmäisen vaikeaa ja löysinkin itseni epäonnistuneen yrityksen jälkeen järven mutapohjaan uponneena. Mä olin ainut joka putosi. No, ei kai se oo niin vakavaa. Muutama uskalikko yritti päälläseisontaakin, mä jätin yrittämättä.

Nyt on sosiaaliset haasteet suoritettu ja voin syrjäytyä rauhassa. Pari päivää vielä niin viikko on mennyt erosta. Onhan mulla kyllä ikävä sitä.

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Onni on etsittävä pienistä asioista

Lapset lähtivät tänään ja mulle jäi tyhjyys. Koska olin pitkään ja hartaasti (kaksi päivää) harkinnut sup-laudan ostamista niin menin ja ostin sen, koska ei voi tietää milloin kesä loppuu. Laadulla ei ollut nyt niin väliä, koska ajatuksissa on ostaa toinenkin lauta että pääsen esikoisen kanssa suppailemaan. Hong Kongista tarttui mukaan Aqua Marina Vapor. 

Omaa lautaa puolsi se, etten ole vuokraamon aukiolojen vanki, enkä saman lätäkön vanki myöskään. 
Tutustuin kotipihalla lautaan ja pumppasin sen testimielessä täyteen ja totesin että olen valmiina lähtöön. Kamat autoon ja menoksi. Pumppaaminen 15 psi:hin on aika raskasta, mutta kun pääsin veteen niin se ei enää haitannut. Lauta oli mun painon alla rimpulampi kuin vuokraamon triplahintaiset laudat, mutta kantoi mut silti kunnialla. Livuin nautiskellen pitkin järven selkää, välillä istuskelin ja makoilinkin, pääsin myös pystyyn suppailemaan. Pari tuntia siinä meni äkkiä, enemmänkin olisi mennyt, mutta ei ollut eväitä mukana ja työpäiväkin kolkuttelee jo kulman takana. Oli aika onnellinen olo siellä järvellä, vaikka saatoin pienen kyyneleenkin siellä tirauttaa. 

Mietin kotiin tultuani asioita jotka teki mut tänään onnelliseksi, tässä tulee

 Oman pihan metsämansikat. Niin söpöjä

Näkymä pihalta on ihana. Tänä vuonna ei olekaan viljapeltoa.  
Laskeva aurinko ja RAUHA


perjantai 7. heinäkuuta 2017

Suppailua

Kiitos teille myötätunnosta ja viisaista sanoista! Mun on lopetettava kynnysmattoilu suhteissani kertakaikkiaan. Jos nyt vielä erehdyn joutumaan johonkin suhteeseen.

Tänään töiden jälkeen käytiin esikoisen kanssa testaamassa suppailua ja tykkäsin kovasti! Alku oli haastavaa enkä uskonut että pysyisin laudalla pystyssä. Pikkuhiljaa rohkeus kasvoi ja pääsin jopa nousemaan ensin polvi-istunnasta polviseisontaan ja ylöskin asti! Yllättävän rankkaa ainakin ekalla kerralla jaloille. Tunnissa ei kovin suurta lenkkiä ehditty heittää, aika meni kuin siivillä!

Rupesi tekemään mieli omaa lautaa jotta voisi kiireettömästi vaikka ottaa aurinkoa keskellä järven selkiä ja pulahtaa uimaan välillä. Tai katsella auringonlaskua laudan päältä.

Jos kesälomareissuillanne satutte ajelemaan Kouvolassa päin niin suosittelen lämpimästi Tykkimäen Saunaa, jossa on saunan ja uimamahdollisuuden lisäksi myös sup-lautojen vuokraus ja kiva terassi. Idyllinen paikka Käyrälammen rannalla. Toisella rannalla sitten Tykkimäen huvipuisto.



Totuttelua

Vaatii tottumista että ei ole enää sitä ihmistä, jolle kertoa ne päivän pienet mitättömät kuulumiset. On vähän tyhjää. Hassua miten ero vaikuttaa vaikka eihän me fyysisesti edes paljoa yhdessä oltu, mutta se tunne, että joku joka välittää on whatsapin päässä on aika merkittävä. Ja nyt kun sitä ei ole niin on iso aukko täytettävänä. Mitähän siinä aukossa oli puoli vuotta sitten? Ehkä se pikkuhiljaa täyttyy.

Helmi pakotti mut keksimään itselleni pakollisen tekemisen viikon sisälle, mielellään sosiaalisen. Eihän siinä auttanut sitten muu kuin lähteä keksimään, joten maanantaina yritämme muutaman työkaverin kanssa kokeilla SUP-joogaa tai ainakin suppailua.

Onneks on sentään kesä.