Lukijat

tiistai 26. marraskuuta 2013

Paniikki sovituskopissa

Pikkujoulut lähestyy eikä ole MITÄÄN päällepantavaa. Mustissa farkuissa meinasin mennä, mutta mitäpä yläosaan. Yksi ilta kaupoissa tuotti vesiperän, tänään uudella tarmolla. No, jonkinlaisen topin sain ostettua ja päätinkin käydä etsiskelemässä semmoista makkaroidenpiilotuskortsua paidan alle. Menin naistenvaatekauppaan ja löysin asun ja suunnistin sovituskoppiin.


Tässä minä se päällä (tai sitten en). "A slick silhouette slimmer that slims your tummy, waist and back. To wear together with your bra. You'll look sensational!"

Paita pois ja kortsu päälle. Tuntui ihan joltain sukelluspuvulta (niin ainakin kuvittelen) tai sitten auton sisäkumilta. Sain sen päälle, oh, tekee mitä lupaa, puristaa läskit kasaan, oujeee! Vedin juuri ostamani paidan päälle ja ihailin itseäni, ihanasti makkarat jemiksessä! Nice, tää ostetaan! Ei sitten muuta kuin kortsu pois ja kassalle. Otin helmasta kiinni ja hoitin riisua. Jestas kun olikin tiukka. Äh ja puuh, kiskoin helmasta ihan tosissaan ja sain sen nousemaan vähän. Fläps se sanoi ja  jumahti tuohon tissien yläpuolelle kuin toiseksi ihoksi. En saanut sitä enää vedettyä ylöspäin sitten millään. Kädet ei saaneet voimakasta otetta siitä kun oli niin oudossa kohtaa. Verenkierto tisseihin oli vaarassa. Mietin että mitä helvettiä mä teen jos en saa sitä pois, pitääkö mun huutaa kassatädille että tulee leikkaamaan mut ulos siitä :D. Siinä kohtaa ei kyllä naurattanut. Kirosin itsekseni ja ajattelin kokeilla jos saisin sen alakautta. Kaivoin tissit puristuksista kortsun yläpuolelle niin että se oli tuossa vyötäröllä rullalla. Totesin että juupajuu, ei todellakaan mene mun hanurin ohi alas. Takaisin alkuperäiseen suunnitelmaan. Etsin alareunan ja koitin kiemurrella siitä ulos. Menin ties minkälaiselle mutkalle ja viimein ollessani pää alaspäin (joo, ihan oikeesti) kuului semmoinen flops-ääni ja kortsu lähti irti. Jestas että olikin helpotus! Tähän meni varmaan 5 minuuttia. Se on ihan helvetin pitkä aika sovituskopissa! But I'll look soooo sensational as always.

Teki mitä lupasi, eli siloitti siluetin, joten ostin sen :D. Ei mitään hajua että miten tulen sen pikkujoulukännissä saamaan pois kun selvinpäinkin oli noin vaikeaa, mutta se olkoon sen ajan murhe. Sakset mukaan jos ei muu auta :D

Kotiin ja Yhteishyvä postilaatikosta. Tapojeni vastaisesti selailin se ruokapöydässä (päivälliseksi tänään muroja). Joulu, ihana perhejoulu, lahjoja, pehmeitä, kovia, lämpöä, pipertelyjä, leivontaa, jouluruokia, perhettä, läheisiä, yhdessäoloa, ihanaa. Koko fucking lehti. Bonustakin vain 1,86 eur. Kolkko yksinäisyyden tunne iski ihan yllättäen ja vuodatinkin sitten muutaman krokotiilinkyyneleen murokuppiin. Joo-o, vähän erilainen joulu tulossa. Viimeksihän exän toiveesta vietettiin yhdessä joulua, joten vaikka tytöt mulla olivatkin niin exä ei joutunut samanlaisen joulun eteen kuin mä nyt. Aika epistä. Mut elämä on.

Note to self: älä puhu jouluahdistuksesta livenä kellekään, älä edes ystäville, koska se surkuttelu ja neuvojen antaminen pahentaa vaan tilannetta. "Ravintoloissakin on jouluna kuulemma paljon ihmisiä" "Tee semmoinen joulu mikä on sulle mieleinen" "Älä jää surkuttelemaan". Onhan mut kutsuttu äidille aattona, mutta en mä sinne halua mennä.

Olispa joulu jo ohi.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Niin se lauma pienenee

Kaksi on joukosta vähentynyt tämän viikonlopun aikana. Perjantaina vein yhden kisun  ja tänään  tultiin hakemaan toinen uuteen kotiin. Aemmin lähti myös se toinen Puolasta tullut ja vielä voisin yhdestä "tarpeettomasta" luopua. Mulla on tosin semmoinen huono fiilis siitä yhdestä, että ei ole kunnossa, eli pitää seurata jonkin aikaa tilannetta ja mahdollisesti teettää verikokeet että on varmasti kunnossa ennen kuin siitä luovun. Sitten olis kaikki "irtokissat" (onpas rumasti sanottu) myyty uusiin koteihin. Niillä on siellä parempi ollakin kuin täällä.

Mulla on vähän surkeet fiilikset. En oikein osaa sanoa miksi. Ei se enää siitä sinappikoneesta johdu, se oli tilapäinen häiriö, joka yllytettynä purkautui kännipostaukseksi. Tää on varmaan vaan syysmasennusta tai jotain. Tää Juha Tapion repeatilla soittaminen ei kyllä auta yhtään.

torstai 21. marraskuuta 2013

Perintöprinssi on syntynyt

Perintöprinssi on nähnyt päivänvalon. Ihanaa. Lähetin asialliset onnittelut facebookin kautta oikein runomuodossa. Asiallisesti toki. Ihme että oli jakanut kuvan niin että mäkin näin sen, mitään sen päivityksiä en ole nähnyt about vuoteen.

Meidän avioeron lainvoimaisuudesta on vuosi. Se on aika lyhyt aika. Mutta kuitenkin sen verran pitkä että siinä ehtii rakastumaan, pistämään lapsen alulle, muuttamaan naisen kanssa yhteen, rakentaa talon loppuun, joka on ollut keskeneräisenä sen 7 vuotta.

Arvoin tänään että lähdenkö tanssimaan, en lähtenyt vaan korkkasin varpajaisten kunniaksi kuohuviinia, halpaa venäläistä. Isi sattui soittamaan ensimmäisen lasillisen kohdalla ja pyysi kahville paikalliselle abc:lle. Auts, jouduin kieltäytymään ja sanomaan etten ole ajokunnossa. Neljältä arkipäivänä. Kyllä hävettää.

Miksi mä olen katkera exän vauvasta? Hmm... varmaan siksi että mä olin niin kovin helposti korvattavissa. Huvittunut siinä mielessä olen, että exällä ei ollut toiveissa lapsia enää saada. Toiveethan muuttuu kun tilanteet muuttuu. Myönnän että itsellenikin on niin käynyt, että tilanteet ja arvomaailmat on muuttuneet tässä matkan varrella.

Nii-in, exää en edelleenkään takaisin halua, eli vittuako tässä inisemään katkerana. Tutkimattomia ovat tunteiden tiet. Sallittakoon ne osana tätä matkaa. Anteeksi niitä en lähde pyytelemään.

Olen kohtalaisen varma että tämä kännipurkaus tulee kiihottamaan tietylaisiin kommentteihin, joten kommentointia helpottaakseni laitan niitä tähän jo valmiiksi niin ei tarvitse laittaa kuin sopiva numero:

1: Pitäisköhän sun lopettaa toi ryyppääminen? Ei kuulosta normaalilta olla torstaina kännissä neljältä.  (joo, pitäis varmaan, olen kyllä vähentänyt)

2: Pitäisköhän sun hei hakea apua tohon sun katkeruuteen? Ei kuulosta oikein normaalilta enää näinkin pitkän ajan jälkeen. (nääh, en keksi että mitä lisäarvoa maksullinen apu voisi tuoda)

3: Mä en kyllä jaksa enää kuunnella tota samaa paskaa vuodesta toiseen. Poistan sut lukulistalta, morjens. (ymmärrän)

4: Tsemppiä hei! Kyllä toi tosta vielä suttaantuu! (Thänks! Niin mäkin uskon :))

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Sukua ja joululahjoja

Kuulin hämmentävän uutisen. Mun lapset olivat olleen mummolla, siis mun äidillä kylässä! Mutsin mies oli hakenut tytöt ja olivat harjoitelleet villasukan kutomista mummin kanssa. Olen kovin kovin yllättynyt. Mutsi on ehkä laajentanut mummouttaan veljen lapsista myös mun lapsiin. Jospa se koittaa paikata jotain niiden kautta, en tiedä. Ja joo, olen katkera. Mutta pääsen mä joskus siitä yli, ehkä, tai sitten en.

Tänään soittelin exälle joululahjoista. Keksin mielestäni älyttömän hyvän lahjan ja konsultoin exää. No, olivat myös meinanneet samaa lahjaa. No, ostetaan se sitten puoliksi, plääh. Ja se siitä kuningasidesta. Uusi kuningasidea siis pohdintaan. No, samalla sitten exä kertoi että ovat synnyttämässä. Ihquu. Sanoin puhelun loppuun että "pitäkää hauskaa" :). 

Mulla piti olla paljonkin mukamas asiaa, mutta nyt ei sitten näköjään irronnutkaan. Höh.

Muoks: Apua, apua! Esikoiseni on alkanut olee! Järkyttävää! *pyörtyy*

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Tittidiii, hyvin menee :)

Vaihteeksi taas ratsastetaan aallonharjalla :). Hyvin menee ja taloudellinen tilannekin vaikuttaisi vähän kohenevan :). Ei niin kovaa paniikkia kuin muutama viikko sitten.

Päivät on kiireisiä, töitä, töitä, lämmitystä ja nukkumaan. Ja taas alusta. Nettideittaileminen on unohdettu kokonaan, hyvä niin! Mä en tarvitse miehiä sekottamaan mun ajatusmaailmaa. En ollenkaan!

Ekat joululahjat tytöille hankittu, jee! Äiti kutsui mut jouluaatoksi sen luo. En mä kyllä oikein innostu ajatuksesta. Mielummin mä nautin täällä yksin glögini (tai kuoharini) kanssa kuin istun kyrpä otsassa mutsilla ja ajan neljä tuntia edes takas sen takia. No, mutta se on sen ajan murhe, mä luulen kyllä etten velvollisuudentunnosta tee mitään mitä en halua, ei mun tarvitse miellyttää enää äitiä.

Tänään on hyvä fiilis :)


lauantai 9. marraskuuta 2013

Naisten välisiä juttuja ja kelpaamista

Taas yhden naisten välisen ihmekeskusteluerimielisuuskohtauksen innoittamana aloin pohtimaan minuuttani ja mikä mussa on vikana. Mä en osaa ottaa kehuja vastaan vaan käännän ne itseäni kohtaan arvosteluksi. Okei. Niin kai sitten. Luen rivien välistä asioita joita siellä ei ole. Mietin tuota kelpaamistani ja kenelle mä olen koskaan kelvannut just tällaisena kuin olen. En monelle. En ole kelvannut äidille, en exälle, enkä edes Ystävälle ihan tällaisena, puolinaisena, haavoittuvaisena ja epävarmana.

Tajusin sen, että olen aina kelvannut isille. Isi on aina auttanut kun olen pyytänyt apua. Tarjonnutkin joskus apua vaikken ole pyytänytkään. Ei me isin kanssa olla koskaan puhuttu mistään tunnejutskista, mutta se välittää teoilla. Muistan kun 17-vuotiaana lähdin ekaa kertaa yksin ulkomaanmatkalle. Isi vei mut kentälle ja halasi, sanoi että isi rakastaa mua. 18 vuotta sitten tapahtunut asia ja mä ulvon täällä kuin pikkulapsi tätä kirjoittaessani. Toinen jolle kelpasin aina tämmöisenä kuin olen, oli mummi. Isän äiti. Mummi oli mulle kuin äiti. Mummi on kuollut vuosia sitten jo, mutta ilman mummia musta olis varmaan tullut aika toisenlainen. Mummia mulla on kyllä ikävä. Tekis mieli laittaa isille tekstari ja kiittää että on aina auttanut kun oon tarvinnut. Mutta en mä kehtaa, luulee vielä että oon kännissä (mitä mä en tällä kertaa edes ole)

Mä kelpaan itselleni tämmöisenä kuin mä olen, miks mun pitäis itseäni koittaa muuttaa Ystävän takia? Mikä ystävä semmoinen on, joka analysoi mun heikkouksia ? Ja jos mä en osaa oikeella tavalla keskustella mun heikkouksista niin sitten suuttuu? Voi helvetti sentään että naiset on vaikeita!

Ja voi jestas että on just nyt yksinäinen olo

Pikapäivitys

Vihdoinkin puolalaiset ovat terveitä! Poika muutti tänään Ystävälle, tyttö muutti sisään, sähköt otin piharakennuksesta pois, ihanaa! Raaskisikohan laittaa keittiöön nyt patterin päälle? Olipahan urakka kerrassaan tuo hoitaminen. Sähinää ja tutustumista nyt viikonloppuna siis tiedossa

Muutama päivä sitten uudesta pentueesta nukkui yksi vauveli pois, surullista, mutta tätä elämää.

Muumimukivarainkeruu tuotti muutaman satasen, joten selvinnen palkkapäivään. Eikä tarvinnut vielä edes ihan kaikkia mukeja myydä, säästetään toisen pahan päivän varalle.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Varainkeruuta

Tilien pohjat näkyvät ilkeästi jo näin 2 viikkoa ennen palkkapäivää. Tänään iskeytyi tajuntaan että EILEN oli kiinteistöveron toisen erän maksu. Auts! Se kahdeksi viikoksi suunniteltu kahdeksankymppinen meni siis verottajalle. Tartti alkaa vallan pohtimaan, kovaa! Mitä mulla on rahanarvoista myytävää? Pinnistelin. Muumimukit, mun ihanat muumimukit, jotka on muutoista asti seisoneet varastossa! Lihoiksi ja äkkiä! Niistä voi hyvällä tuurilla saada muutaman satasen, jes! En mä niistä mukeista edes kauheesti tykkää, joten sinne vaan, jollekin niitä enemmän arvostavalle :).

Pentukyselykin tuli, ehkä saan varausmaksun yhdestä pennustakin, tekisi kyllä tähän hetkeen hyvää! Yhdestä aikuisestakin on kyselyä, toivottavasti löytäisin sillekin kodin ja taas kassaan kilahtaisi vähän helpottamaan tätä ahdinkoa.

Ehkä mun talous tästä vielä nousee :). Puolalaiset käytetty tänään toivonmukaan viimeistä kertaa lääkärissä, testituloksia odottelen perjantaina tai maanantaina. Sen jälkeen toinen muuttaa Ystävälle. Luovun siitäkin siis.

Nää luopumiset ei todellakaan johdu kommenteista täällä blogissa, eikä myöskään kommenteista muuallakaan, ihan on omaa pitkäaikaisen pohdinnan tulosta. Kaikkia toimenpiteitä ei vain voi toteuttaa sormia napsauttamalla.

Kohta on blogissa täynnä 100 000 sivunäyttöä, aika mieletöntä! Kiitos teille  lukijoille! <3


tiistai 5. marraskuuta 2013

Puolinaisen elämää

Koska suorastaan kieriskelen rahassa, päätin mennä paikallisen rengasliikkeen alesta kysymään vanteita ja renkaita kesäksi. Olen siis ilmeisen optimistinen, että näen ensi kesän. Mullahan on niin leveät kesävanteet tuossa autossa etteivät ole kovin lailliset. Ja semmoisiin maksaa renkaat hunajaa. No, takas asiaan.

Vaihdoin siis muutama viikko sitten kesärenkaat talvirenkaisiin. Hyvin meni, mä onnistuin jälleen kerran omasta mielestäni loistavasti! Maanantaiaamuna lähdin töihin ja totesin renkaiden ravistavan ihan helvetisti. Mutta ei voinut mitään, töihin oli mentävä. Eikä ne koko ajan edes ravistaneet. Olen siis ajellut muutaman viikon niillä ja kärsinyt ravistuksesta.

Niin, menin siis rengasliikkeeseen, annoin rekisteriotteen ja  pyysin tarjousta autoon sopivista halvoista vanteista ja renkaista. Sain tarjouksen. Puoli tonnia, auts. Kuulemma hyvä diili. No onhan se varmaan. Emmin siinä ja voivottelin kun veronpalautuksetkin tulee vasta kuukauden kuluttua. Lupasi maksuaikaa veronpalautuksiin asti. Voi hitsi. Kovana tätinä heitin sitten (kehuskeltuani ensin toki itse vaihtamillani talvirenkailla), että kaupat tulee jos kaupan päälle saan noiden talvirenkaiden tasapainotuksen. Kaupat sitten tuli ja auto lähti samantien halliin. Asiakaspalvelusetä alkoi vääntämään mulle laskua. Nimen sanoi katsovansa rekkarista, minä siihen että mikäs nimi siinä onkaan kun on tuo nimi vaihtunut jokin aika sitten. No, oikea nimi siinä oli. Jannu onnitteli mua kovasti. Minä kiittelin yhtä vuolaasti "kiitos kiitos, ihan hyvältä tuntuu olla taas pitkästä aikaa sinkkuna". Lohdutin kyllä että ei ole ainut, joka on onnittelut.

Niin, auto pääsi siis pukille, kohta tuli reipas asentajamies toimiston puolelle toteamaan myyjälleni että renkaat on kyllä ihan tasapainossa, mutta laitettu sovitteiden päälle. Täh? Mikä helvetin sovite? Noo, pääsin katsomaan mikä se sovite on ja kuinka se lähtee irti. Juu tuskin olisin saanut itse irti. "Onneksi eivät ole ajossa lähteneet irti"  oli myös lause jonka sivukorvalla kuulin. Kiroilin naisellisesti ja lupasin ottaa opiksi. Takaisin toimiston puolelle odottelemaan. Jannu tulee uudestaan ja puhuu mun myyntimiehelle. Kaikki talvirenkaiden vanteet on paskana. Ensimmäinen ajatus oli "Kylläpäs oli kannattavaa säästää ja vaihtaa ite ne renkaat". Toinen "voi vitunvittu, tarviiks mun ostaa TOISETKIN vanteet?"



Koska muutakaan en voinut, istuin ja odotin. Mun myyntimies tuli ja totuuden nimissä kertoi että nuo vanteet saa kyllä kiinni ja jos eivät ravista niin ei mitään hätää, voin ajella niillä. HUH! Mikä ilouutinen. Jatkoin istumista ja odottamista, nolotti ja hävetti. Katselin hallin ikkunasta poikien touhuja. Muutama käveli ikkunan ohi, katsoi sisään ja nauroi. Ihan varppina nauroivat mulle. Mutta ei, maa ei nielaissut mua vaikka kuinka toivoin. Pää pystyssä ja selkä suorana niinkuin aina julkisilla paikoilla. Kokonaisena. Itselleen nauraen niinkuin aina.

Semmoista tällä kertaa. Huoh.


lauantai 2. marraskuuta 2013

Ihana yllätys!

Eilen töistä kotiin huonoissa fiiliksissä. Postiakaan en ollut muutamaan päivään viitsinyt ottaa. Eilen otin, painavampi kirjekuori lennähti sieltä maahan, pimeässä sen poimin ja ihmettelin että mitä ihmettä, en muistanut tilanneeni mitään näytteitä mistään, kuoresta tajusin heti että kuka oli tämän takana :).






Kiitos Pohdiskelija <3.

Eilinen meni pahaa mieltä potiessa, kuopus ei päässyt tulemaan kun junat eivät kulkeneet. Päätin pitää dieetistä repsahduspäivän, ruisleipää ja maksamakkaraa ja jätskiä. Namnam. 13 kiloa saanut nyt pudotettua kahdessa kuukaudessa. Olen tyytyväinen kyllä :)

perjantai 1. marraskuuta 2013

Poistettu postaus

Tämä oli ensimmäinen kerta kun poistan postauksen. Toivottavasti myös viimeinen. Otin myös käyttöön kommenttien tarkastuksen. Harkitsin koko blogin siirtämistä yksityiseksi, vain omaan käyttöön. Toistaiseksi vielä on julkinen.